%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
% Contents: Typesetting Part of LaTeX2e Introduction
% $Id: ladonta.tex,v 1.2 2005/04/05 08:05:09 hellgren Exp $
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
\chapter{Tekstin ladonta}

\begin{intro}
  Edellisen kappaleen luettuasi tiedät mistä perusaineksista
  \LaTeXe-dokumentti koostuu. Tässä luvussa saat tietää loputkin
  oikeissa dokumenteissa tarvittavista asioista.
 \end{intro}

\section{Tekstin ja kielen rakenne}
\secby{Hanspeter Schmid}{hanspi@schmid-werren.ch}
Kirjoitetun tekstin pääasiana (lukuunottamatta jotain postmodernia
kirjallisuutta, jossa image on tärkein\footnote{En nyt tarkoita
samannimistä lehteä.}) on välittää
ideoita, aatteita tai tietoa lukijalle. Lukija ymmärtää tekstin paremmin,
jos ideat on rakenteellisesti muotoiltu hyvin ja hän näkee sekä tuntee 
tämän rakenteen, jos typografinen muotoilu heijastaa sisällön loogista
ja semanttista rakennetta.

\LaTeX{} eroaa muista ladontajärjestelmistä siinä, että pelkkä tekstin loogisen
ja semanttisen rakenteen kertominen riittää. Se johtaa
sitten tekstin typografisen muodon dokumentin luokkatiedoston ja erilaisten
tyylitiedostojen sääntöjen pohjalta.

\LaTeX:n (ja typografian) tärkein tekstiyksikkö on \wi{kappale}.
Kutsukaamme sitä ''tekstiyksiköksi'', sillä kappale on typografinen
muoto, jonka pitäisi heijastaa yhtä selvää ajatusta. Seuraavissa
osioissa opitaan, miten rivinvaihto voidaan määritellä tiettyyn kohtaan
kirjoittamalla esim.~\texttt{\bs\bs} ja kappaleen vaihto jättämällä
esim.~tyhjä rivi käsikirjoitukseen. Niinpä, kun uusi ajatus alkaa,
myös uusi kappale alkaa. Päinvastaisessa tapauksessa käytetään vain
rivinvaihtoa. Jos et ole varma kappalevaihdosta, kuvittele
tekstiäsi aatteiden ja ajatusten välittäjänä. Mikäli sama ajatus
jatkuu seuraavassa kappaleessa, tulisi kappaleet yhdistää. Jos kesken
kappaletta esiin tulee uusi ajatus, pitäisi kappale jakaa.

Useimmat ihmiset aliarvioivat hyvin asemoitujen kappeleenvaihtojen
merkityksen. Monet eivät edes tiedä kappaleenvaihdon merkitystä ja
käyttävät niitä, erityisesti \LaTeX:ssa, merkitystä tuntematta.
Katso seuraavia esimerkkejä ja yritä selvittää miksi joskus
kaavojen eteen ja jälkeen jätetään tyhjät rivit (kappaleenvaihdot)
ja miksi taas joskus ei. (Jos et vielä tunne komentoja kyllin hyvin
ymmärtääksesi esimerkkejä, lue tämä ja seuraava luku ennenkuin
luet tämän osion uudelleen.)

\begin{code}
\begin{verbatim}
% Example 1
\ldots kun Einstein esitti kaavansa 
\begin{equation} 
  e = m \cdot c^2 \; , 
\end{equation}
joka on samalla tunnetuin ja vähiten ymmärretty fysiikan
kaava.

% Example 2
\ldots josta seuraa Kirchhoffin laki:
\begin{equation} 
  \sum_{k=1}{n} I_k = 0 \; .
\end{equation} 

Kirchhoffin jännitteen laki voidaan johtaa \ldots

% Example 3
\ldots josta on useita etuja.

\begin{equation} 
  I_D = I_F - I_R
\end{equation}
on hyvin erilaisen transistorimallin ydin. \ldots
\end{verbatim}
\end{code} 

Seuraava pienempi tekstiyksikkö on lause. Englanninkielisissä teksteissä
lauseen päättävän pisteen perässä on pitempi väli kuin silloin, kun
piste on lyhenteen perässä. Suomessa ja useissa muissa kielissä ei
tätä tapaa kuitenkaan noudateta. Niinpä \textsf{Babelin} suomalaismakrot
kytkevät tämän ominaisuuden pois päältä. Englanninkielisessä tekstissä
\LaTeX{} yrittää arvata minkalaisesta pisteestä on kysymys. Jos \LaTeX{}
erehtyy, täytyy kirjoittajan kertoa, mitä hän haluaa. Tämä selitetään
myöhemmin tässä luvussa.

Tekstin rakenteisiin kuuluu myös lauseen osia. Monissa kielissä on
hyvin monimutkaiset välimerkkisäännöt. Suomessa pilkkua käytetään
pelkästään kieliopillisten sääntöjen mukaan. Koulussa opittiin minkä sanojen
jälkeen tulee aina pilkku ja milloin taas ei. Monissa muissa kielissä
(kuten saksassa ja englannissa) pilkku esittää tekstissä lyhyttä
taukoa. Näissä kielissä kannattaa epävarmoissa tapauksissa lukea
lause ääneen ja vetää henkeä. Jos jossain kohtaa tauko tuntuu
omituiselta, pilkun voi poistaa, jos taas jossain kohtaa pitäisi vetää
henkeä (tai pitää lyhyt tauko), siihen lisätään pilkku.

Lisäksi teksti jaetaan kappaleita ylemmällä tasolla loogisesti
lukuihin, osioihin, alaosioihin jne. Näiden ylemmän tason rakenteiden
käyttö on lähes itsestään selvää, sillä kirjoittamalla
esim.~\verb|\section{|\texttt{Tekstin ja kielen rakenne}\verb|}|
on sen typografinen vaikutelma kyllin selvä.

\section{Rivin- ja kappaleenvaihto}
 
\subsection{Tasatut kappaleet}

Kirjat ladotaan usein niin, että jokainen rivi on yhtä pitkä.
\LaTeX{} lisää tarpeelliset \wi{rivinvaihdot} ja välilyönnit
sanojen väliin optimoidessaan koko kappaleen sisältöä. Tarpeen
vaatiessa se myös tavuttaa sanat, jotka eivät mahdu kokonaan
riville. Kappaleiden ladonta riippuu dokumenttiluokasta.
Normaalisti kappaleen ensimmäinen rivi on sisennetty eikä kappaleiden
välissä ole tyhjää riviä. Katso osasta~\ref{parsp} lisätietoja.

Erikoistapauksissa voi olla tarpeen pakottaa \LaTeX{} katkaisemaan
rivi:
\begin{lscommand}
\ci{\bs} tai \ci{newline} 
\end{lscommand}
\noindent aloittaa uuden rivin, mutta ei uutta kappaletta. 

\begin{lscommand}
\ci{\bs*}
\end{lscommand}
\noindent estää lisäksi sivun vaihdon rivin katkaisun jälkeen.

\begin{lscommand}
\ci{newpage}
\end{lscommand}
\noindent aloittaa uuden sivun. 

\begin{lscommand}
\ci{linebreak}\verb|[|\emph{n}\verb|]|,
\ci{nolinebreak}\verb|[|\emph{n}\verb|]|, 
\ci{pagebreak}\verb|[|\emph{n}\verb|]| ja
\ci{nopagebreak}\verb|[|\emph{n}\verb|]|
\end{lscommand}
\noindent tekevät vastaavasti seuraavaa: rivinvaihto, rivinvaihdon esto,
sivun vaihto, sivunvaihdon esto. Nämä käskyt antavat kirjoittajalle
mahdollisuuden vaikuttaa niiden toimintaan vaihtoehtoisella argumentilla
\emph{n}. Sille voidaan antaa arvo nollan ja neljän väliltä. Alle neljän
olevalla arvolla \LaTeX{} saa luvan jättää käsky huomioimatta, jos
lopputulos olisi liian ruman näköinen. Näitä ''katkaisu''-käskyjä ei
tule sekoittaa ''uusi''-käskyihin. Vaikka ''katkaisu''-käskyä
käytettäisiinkin, \LaTeX{} yrittää silti tasata sivun oikean reunan ja
sivun kokonaispituuden seuraavassa osioissa kuvatulla tavalla. Jos todella
halutaan aloittaa ''uusi rivi'', on käytettävä vastaavaa komentoa.
Arvaa minkä nimistä!\footnote{Kääntäjän vihje: ''uusi rivi'' on englanniksi
\emph{new line}.}

\LaTeX{} yrittää katkaista rivin aina parhaasta mahdollisesta paikasta.
Jos se ei löydä tapaa katkaista rivi sen korkeatasoisten vaatimusten
mukaisesti, se antaa rivin sojottaa ulos kappaleen oikeasta reunasta.
\LaTeX{} antaa lisäksi valituksen (``\wi{overfull hbox}'') käsikirjoitusta
työstäessään. Tällainen tilanne tulee yleensä silloin kun \LaTeX{}
ei löydä sopivaa tavutuskohtaa sanasta.\footnote{Vaikka \LaTeX{}
antaa näissä tapauksissa varoituksen (Overfull hbox), ei tällaisia rivejä
ole aina helppo löytää. Jos  \ci{documentclass}-komennon yhteydessä
käytetään optiota \texttt{draft}, \LaTeX merkitsee nämä rivit mustalla
palkilla oikeassa marginaalissa.} LaTeX:ia voi pyytää alentamaan tasoaan
käskyllä  \ci{sloppy}. Se estää ylipitkien rivien syntymisen lisäämällä
sanojen välejä, vaikka lopputulos ei olisi paras mahdollinen eikä yleensä
kovin hyvän näköinen. Siltä varalta, että haluat \LaTeX:n valittavan vähän
joka asiasta, on olemassa komento \ci{fussy}, joka on siis edellisen
komennon vastakohta.

\subsection{Tavutus} \label{hyph}

\LaTeX{} tavuttaa sanat tarpeen vaatiessa. Jos tavutusalgoritmi
ei löydä sopivaa tavutuskohtaa, voidaan tilannetta helpottaa
kertomalla \TeX:lle seuraavilla komennoilla, että kyseessä on
poikkeus.

Komento
\begin{lscommand}
\ci{hyphenation}\verb|{|\emph{sanalista}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent aiheuttaa sen, että sanalistassa luetellut sanat tavutetaan
ainostaan kohdista, jotka on merkitty \verb|-|:llä. Komennon argumentin
pitäisi sisältää ainoastaan sanoja, joissa on normaaleja kirjaimia tai
ainakin merkkejä, joita \LaTeX{} pitää normaalikirjaimina. Tavutusvihjeet
koskevat komentoa käytettäessä aktiivisena olevaa kieltä. Tämä tarkoittaa
sitä, että komennon käyttäminen dokumentin esittelyosassa vaikuttaa
englannin tavutukseen. Jos komentoa käytetään \verb|\begin{document}|:n
jälkeen ja käytössä on jokin muuta kieltä tukeva makropakkaus kuten \pai{babel},
niin tavutusvihjeet koskevat silloin \pai{babel}:n avulla aktivoitua
kieltä, esim.~suomea.

Alapuolella oleva esimerkki kertoo, että ''tavutus''
samoin kuin ''Tavutus'' tavutetaan, mutta ''FORTRAN'' ei. Mitään
erityismerkkejä tai symboleja ei argumenttiosassa sallita.

Esimerkki:
\begin{code}
\verb|\hyphenation{FORTRAN Ta-vu-tus}|
\end{code}

Komennolla \ci{-} lisätään sanaan tavutusohje. Englanninkielisissä
dokumenteissa tästä tulee samalla ainoa kohta, jossa tavutus sallitaan.
\textsf{Babelin} \texttt{finnish}-optio, kuitenkin muuttaa komennon merkitystä
niin, että tavutus sallitaan edelleen tarvittaessa muuallakin. Tästä
komennosta on hyötyä erityisesti ulkomaisten sanojen kohdalla. Niissä
voi olla erikoismerkkejä (esim.~aksenttimerkkejä), joita suomen kielen
tavutus ei tunne. Ääkköset kuitenkin tavuttuvat oikein jos käytetään
\textsf{Babelin} suomen kielen tukea ja \texttt{T1}-koodausta käyttäviä
kirjasimia.\footnote{Sekä lisäksi suomen kielen tavutussäännöt
on asennettu järjestelmään.} 

\begin{example}
Tavutus toimii jär\-jes\-tel\-%
mäl\-li\-syy\-del\-lään\-kin
\end{example}

Koska suomen pitkät sanat vaativat jatkuvasti tavuttamista,
on suomalaisessa typografiassa hieman joustavammat säännöt
tavutuksen kohdalla kuin englannissa. \textsf{Babelin} suomen
kielen tuki lisää muutaman ylimääräisen ominaisuuden, jotka ovat
tarpeen suomalaisissa dokumenteissa. Huomaa kuitenkin, että
ne toimivat vain \textsf{Babelin} \texttt{finnish}-option kanssa.

Normaalisti kun sanassa on tavuviiva (esim.~noita-akka) \LaTeX
tavuttaa sanan vain tämän tavuviivan kohdalta. Tarkoituksena välttää
samassa sanassa kahta tavuviivaa. Suomen pitkien sanojen kohdalla
on kuitenkin parempi luistaa tästä periaatteesta. Kirjoittamalla
esim.~\verb|noita"-akka| sallitaan tavutus myös muualla sanassa.

Toinen ongelmatapaus on esim.~''pakastekaapit ja "=arkut'', jossa
tavuviiva tulee sanan eteen. Normaalisti \LaTeX{} olettaa, että
tavuviiva jää rivin loppuun ja sana ''arkut'' tulisi seuraavalle
riville. Koska suomessa näin ei aina ole, on esimerkki kirjoitettava
seuraavasti: \texttt{pakastekaapit ja} \verb|"=arkut|.

Joskus sana pitää katkaista ilman tavutusviivaa. Silloin voi
käyttää \textsf{Babelin} merkintää  \verb|""|, esim.~''entrada/""salida''.

Peräkkäiset sanat saa pysymään samalla rivillä komennolla:
\begin{lscommand}
\ci{mbox}\verb|{|\emph{tekstiä}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent Se saa argumenttina olevan tekstin pysymään samalla rivillä
kaikissa tilanteissa.

\begin{example}
Puhelinnumeroni vaihtuu piakkoin.
Siitä tulee \mbox{0116 291 2319}.

Parametrin 
\mbox{\emph{tiedostonnimi}} pitäisi 
sisältää tiedoston nimi.
\end{example}
 
\ci{fbox} on muuten sama kuin \ci{mbox}, mutta siinä
sisällön ympärille piirretään lisäksi laatikko.

\section{Automaattitekstejä}

Edellisten sivujen esimerkeissä on esiintynyt joitakin
hyvin yksinkertaisia \LaTeX-komentoja erityisten merkkijonojen
latomiseksi:

\vspace{2ex}

\noindent
\begin{tabular}{@{}lll@{}}
Komento&Esimerkki&Kuvaus\\
\hline
\ci{today} & \today   & Päivämäärä käytössä olevalla kielellä\\
\ci{TeX} & \TeX       & Suosikkiladontaohjelmasi nimi\\
\ci{LaTeX} & \LaTeX   & Hän itte\\
\ci{LaTeXe} & \LaTeXe & \LaTeX:n nykyinen olomuoto\\
\end{tabular}


\section{Erikoismerkit ja symbolit}
 
\subsection{Lainausmerkit}

Kirjoituskoneen \verb|"|-symbolia \emph{ei} pitäisi käyttää \index{lainausmerkit}
lainausmerkkinä. \index{""@\texttt{""}} Painetussa tekstissä Suomessa ja Ruotsissa käytetty
lainausmerkki saadaan \LaTeX:ssa kirjoittamalla kaksi peräkkäistä \verb|'|-merkkiä
(PC-koneissa heittopilkku). Anglo-amerikkalaisessa typografiassa lainauksen aloitus"- ja
lopetusmerkki ovat erilaiset. Siellä lainauksen aloittaa kaksi peräkkäistä
\verb|`|-merkkiä (PC-koneissa graavi-aksentti). Suomessa käytetään joissain kirjoissa myös
\UseTextSymbol{OT1}{\guillemotright}toisenlaisia\UseTextSymbol{OT1}{\guillemotright}
lainausmerkkejä. Nämä saadaan kirjoittamalla
kaksi peräkkäistä \verb|>|-merkkiä. Muissa kielissä on vielä toisenlaisia
käytäntöjä.

\begin{example}
''Paina 'x'-näppäintä.''
``Please press the `x' key.''
\end{example}

Ainakin PC-koneiden näppäimistöllä näiden merkkien kirjoittaminen on hieman
hankalaa. Heittopilkun sijasta ei pidä käyttää akuutin aksentin merkkiä.
Esimerkiksi MS Wordissa nämä symbolit tuotetaan eri tavalla.
 
\subsection{Väli"-, yhdys"- ja ajatusviivat}

\LaTeX{} tuntee neljä erilaista \index{väliviivat} viivaa. Kolme niistä saadaan
eri määrällä peräkkäisiä tavuviivoja. Neljäs viiva on matemaattinen
miinusmerkki: \index{-} \index{--} \index{---} \index{-@$-$}
\index{matemaattinen!miinus}

\begin{example}
kuu-ukko, X-kirjain\\
sivut 13--67\\
Will Hunting --- syntynyt neroksi \\
$0$, $1$ ja $-1$
\end{example}

Nimet näille viivoille ovat: 
'-' \index{tavuviiva}\index{yhdysmerkki} tavu"- tai yhdysviiva, '--' \wi{väliviiva},
'---' \wi{ajatusviiva} ja
'$-$' \wi{miinusmerkki}.

Muista lisäksi mitä tavutuksen kohdalla todettiin yhdysviivasta. Lisäksi
on todettava, että suomalaisissa painotuotteissa näkee joskus käytettävän
väliviivaa ajatusviivana. Esa Saarimaan Kielenoppaan kuudes painos vuodelta
1964 taas käskee käyttäämään ajatusviivaa myös väliviivana! En nyt ota
sen kummemmin tässä kantaa ajatusviivan oikeaan pituuteen suomen
kielessä.\footnote{Venäläiset kinastelivat Internetissä kuukauden verran
ajatusviivan oikeasta pituudesta venäjässä. Lopulta \LaTeX:n kyrilliseen kirjaimistoon
tehtiin oma ajatusviivamerkki, jonka pituus on jotain englantilaisen väliviivan ja
ajatusviivan väliltä.}
Varmaa ainakin on, että ajatusviivan kummallekin puolelle tulee suomessa välilyönti.
Englannissa taas ajatusviiva kirjoitetaan perinteisesti ilman
välilyöntejä.\footnote{Tästäkin perinteestä kyllä lipsutaan nykyään usein.}

\subsection{Tilde ($\sim$)}
\index{www}\index{URL}\index{tilde}
Webbiosoitteissa näkee usein $\sim$-merkkiä. Tämän merkin tuottamiseksi
voidaan latoa \verb|\~| mutta lopputulos: \~{} ei ole oikein halutun
kaltainen. Kannattaa kokeilla seuraavaa:  

\begin{example}
http://www.rich.edu/\~{}bush \\
http://www.clever.edu/$\sim$demo
\end{example}  

\subsection{Astemerkki ($\circ$)}

Seuraavassa esimerkissä nähdään, miten \wi{astemerkki} tehdään
{\LaTeX}:ssa:

\begin{example}
On $-30\,^{\circ}\mathrm{C}$.
Tässähän muuttuu
suprajohtavaksi.
\end{example}

Makropakkaus \pai{textcomp} antaa käyttöön myös komennon \ci{textcelsius}.

\subsection{Euron symboli \texorpdfstring{(\euro{})}{}}

Nykyään rahasta kirjoitettaessa tarvitaan euron symbolia. Useat nykyiset kirjasinperheet
sisältävät euron symbolin. Kun dokumentin johdanto-osassa on ensin otettu käyttöön
\pai{textcomp}-makropaketti
\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|{textcomp}| 
\end{lscommand}
voidaan käyttää komentoa
\begin{lscommand}
\ci{texteuro}
\end{lscommand}
tuottamaan euron symboli.

Mikäli kirjasimessa ei ole euron symbolia tai et pidä sen ulkoasusta kyseisessä
kirjasinperheessä, on vielä kaksi vaihtoehtoa:

Ensinnäkin \pai{eurosym}-makropaketti tuo käyttöön euron virallisen symbolin:
\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|[|\emph{official}\verb|]{eurosym}|
\end{lscommand}
Jos kuitenkin haluat, että euron symboli sopii yhteen teksin kirjasimen kanssa,
voit käyttää optiota \texttt{gen} virallisemman option \texttt{official} sijasta.

Jos järjestelmään on asennettu Adoben eurokirjasin (se on saatavilla ilmaiseksi
osoitteesta \url{ftp://ftp.adobe.com/pub/adobe/type/win/all}), voit käyttää
makropakkkausta \pai{europs} ja komentoa \ci{EUR} (kirjasimen kanssa
paremmin yhteensopiva euron symboli)

% tai makropakkausta \pai{eurosans}
% ja komentoa \ci{euro} (virallinen euron symboli).

Makropakkaus \pai{marvosym} tuo käyttöön paljon erilaisia symboleja, euro
mukaanluettuna. Euron symboli saadaan siinä komennolla \ci{EUR}. Tämän makropakkauksen
huono puoli on se, että siinä ei ole käytettävissä lihavoitua tai vinoa
muotoa euron symbolista.

\begin{table}[!htbp]
\caption{Pussillinen euron symboleita} \label{eurosymb}
\begin{lined}{10cm}
\begin{tabular}{llccc}
makropakkaus    & komento     & antiikva       & groteski      & kirjoituskone \\
eurosym      &\verb+\euro+ & \huge\officialeuro &\huge\sffamily\officialeuro
                                             & \huge\ttfamily\officialeuro\\
$[$gen$]$eurosym &\verb+\euro+ & \huge\geneuro  &\huge\sffamily\geneuro
                                                & \huge\ttfamily\geneuro \\
% En fait on appelle eurofont pour des conflits de noms...
europs       &\verb+\EUR + & \huge\EURtm     &\huge\EURhv   & \huge\EURcr \\
%eurosans     &\verb+\euro+ & \huge\EUROSANS  &\huge\sffamily\EUROSANS
%                                                & \huge\ttfamily\EUROSANS \\
marvosym     &\verb+\EUR+  & \huge\mvchr164  &\huge\mvchr164 & \huge\mvchr164
\end{tabular}
\medskip
\end{lined}
\end{table}

\subsection{Ellipsi (\texorpdfstring{\ldots}{...})}

Kirjoituskoneessa \wi{pilkku} tai \wi{piste} vie yhtä paljon tilaa kuin
mikä tahansa muu kirjain. Painetuissa kirjoissa nämä merkit vievät
vain vähän tilaa ja ne sijaitsevat hyvin lähellä edeltävää kirjainta.
Niinpä \index{ellipsi}''\wi{ellipsiä}'' ei voi lisätä kirjoittamalla yksinkertaisesti
kolme pistettä, sillä välistys olisi väärin. Sitäpaitsi näille pisteille
on oma komento. Sen nimi on

\begin{lscommand}
\ci{ldots}
\end{lscommand}
\index{...@\ldots}

\begin{example}
Ei näin ... vaan näin:\\
New York, Tokio, Budapest, \ldots
\end{example}
 
\subsection{Ligatuurit}

Anglo-amerikkalaisessa typografiassa joitakin kirjainyhdistelmiä
ei ladota panemalla kirjain toisensa perään, vaan käyttämällä
erityisiä kirjainmerkkejä.
\begin{code}
{\large ff fi fl ffi\ldots}\quad
instead of\quad {\large f{}f f{}i f{}l f{}f{}i \ldots}
\end{code}
Nämä niin sanotut \wi{ligatuuri}t voidaan estää lisäämällä 
\ci{mbox}\verb|{}| kyseessä olevien kirjainten väliin. Tämä voi olla
tarpeen joissain englannin yhdyssanoissa.

\begin{example}
\Large Not shelfful\\
but shelf\mbox{}ful
\end{example}
 
\subsection{Aksentit ja erikoismerkit}
 
\LaTeX:ssa on mahdollista latoa sellaisia eri kielissä
käytettyjä \index{aksentit} aksentteja ja \index{erikoismerkit} erikoismerkkejä,
joita ei löydy suomalaiselta näppäimistöltä. Taulukossa~\ref{accents} listataan
erilaisia aksentteja o-kirjaimen kanssa käytettynä. \LaTeX:ssa aksentin
voi liittää mihin tahansa muuhun kirjaimeen.

Kun i:n ja j:n päälle pannaan aksentti, täytyy niissä oleva piste
poistaa. Tämä tehdään kirjoittamalla \verb|\i| ja \verb|\j|.

\begin{example}
H\^otel, na\"\i ve, \'el\`eve,\\ 
sm\o rrebr\o d, !`Se\~norita!,\\
Sch\"onbrunner Schlo\ss{} 
Stra\ss e
\end{example}

\begin{table}[!hbp]
\caption{Aksentteja ja erikoismerkkejä} \label{accents}
\begin{lined}{10cm}
\begin{tabular}{*4{cl}}
\A{\`o} & \A{\'o} & \A{\^o} & \A{\~o} \\
\A{\=o} & \A{\.o} & \A{\"o} & \B{\c}{c}\\[6pt]
\B{\u}{o} & \B{\v}{o} & \B{\H}{o} & \B{\c}{o} \\
\B{\d}{o} & \B{\b}{o} & \B{\t}{oo} \\[6pt]
\A{\oe}  &  \A{\OE} & \A{\ae} & \A{\AE} \\
\A{\aa} &  \A{\AA} & \A{\ss}\\[6pt]
\A{\o}  & \A{\O} & \A{\l} & \A{\L} \\
\A{\i}  & \A{\j} & \textexclamdown & \verb|!`| & \textquestiondown & \verb|?`| 
\end{tabular}
\index{\i{} ja \j{} ilman pistettä}\index{aksentit!Ääkköset}
\index{ae@\ae}\index{umlaut}\index{grave}\index{akuutti}
\index{oe@\oe}

\bigskip
\end{lined}
\end{table}

Edellä oli puhetta suomen kielen tuen yhteydessä T1-merkistöstä.
Se lisää käyttöön muutaman uuden aksentin ja kirjainmerkin.
Katso taulukosta~\ref{T1}.

\begin{table}[!htp]
\caption{T1-merkistön lisäämät aksentit ja kirjainmerkit}\label{T1}
\begin{lined}{10cm}
\begin{tabular}{*4{cl}}
\B{\r}{u} & \B{\k}{o} \\[6pt]
\A{\DH} & \A{\DJ} & \A{\NG} & \A{\TH} \\
\A{\dh} & \A{\dj} & \A{\ng} & \A{\th}
\end{tabular}
\bigskip
\end{lined}
\end{table}

\section{Muiden kielten tuki}

Babelilla voidaan ottaa käyttöön myös useita kieliä samaan aikaan
seuraavasti:
\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|[|\emph{language},\emph{language}\verb|]{babel}| 
\end{lscommand}
\noindent vasemmanpuoleisin kieli tulee oletuksena käyttöön ensin.
Komennolla
\begin{lscommand}
\ci{selectlanguage}\verb|{|\emph{kieli}\verb|}|
\end{lscommand}
voidaan kieltä vaihtaa dokumentissa.


\subsection{Portugalin tuki}

\secby{Demerson Andre Polli}{polli@linux.ime.usp.br}
Tavutussääntöjen vaihtamiseksi ja automaattitekstien kääntämiseksi portugaliksi
\index{Portugu\^es} käytetään komentoa:
\begin{lscommand}
\verb|\usepackage[portuges]{babel}|
\end{lscommand}
tai jos ollaan brasiliassa, käytetään kielen nimenä \texttt{\wi{brazilian}}.

Lisäksi tietysti pitää ottaa käyttöön portugalissa käytettävät merkistöt
komennoilla
\begin{lscommand}
\verb|\usepackage[latin1]{inputenc}|
\end{lscommand}
ja
\begin{lscommand}
\verb|\usepackage[T1]{fontenc}|
\end{lscommand}

Nyt kaikki portugalin aksentit ovat käytössä normaalisti.
Katso taulukosta~\ref{portuguese} mallia portugalilaisen dokumentin
esittelyosaksi. Huomaa, että tässä käyteään latin1-merkistöä
tekstin syöttämiseen, joten esimerkki ei suoraan tule toimimaan
Macissa tai DOSissa. Käytä merkistöä jota järjestelmäsi tukee.

\begin{table}[btp]
\caption{Portugalilainen esittelyosa.} \label{portuguese}
\begin{lined}{5cm}
\begin{verbatim}
\usepackage[portuges]{babel}
\usepackage[latin1]{inputenc}
\usepackage[T1]{fontenc}
\end{verbatim}
\bigskip
\end{lined}
\end{table}

\subsection{Ranskan tuki}

\secby{Daniel Flipo}{daniel.flipo@univ-lille1.fr}
Joitakin vinkkejä ranskalaisten dokumenttien luomiseksi \LaTeX:lla.
Ranskan kielen tuki ladataan käyttöön komennolla:

\begin{lscommand}
\verb|\usepackage[frenchb]{babel}|
\end{lscommand}

Huomaa, että historiallisista syistä \textsf{babel}in option nimi
ranskalle on joko \emph{frenchb} tai \emph{francais} muttei \emph{french}.

Tämä ottaa käyttöön ranskalaisen tavutuksen, mikäli se on yleensä asennettu
\LaTeX-systeemiin. Myös automaattiset tekstit käännetään ranskaksi:
\verb+\chapter+ tulostaa sanan Chapitre, \verb+\today+ tulostaa
päivämäärän ranskalaisen käytännön mukaisesti jne.
Lisäksi käyttöön tulee uusia komentoja, jotka helpottavat
ranskalaisen käsikirjoituksen tekemisessä. Taulukko
\ref{cmd-french} voi toimia inspiraation lähteenä.

\begin{table}[!htbp]
\caption{Ranskalaisia erikoiskomentoja.} \label{cmd-french}
\begin{lined}{9cm}
\selectlanguage{french}
\begin{tabular}{ll}
\verb+\og guillemets \fg{}+         \quad &\og guillemets \fg \\[1ex]
\verb+M\up{me}, D\up{r}+            \quad &M\up{me}, D\up{r}  \\[1ex]
\verb+1\ier{}, 1\iere{}, 1\ieres{}+ \quad &1\ier{}, 1\iere{}, 1\ieres{}\\[1ex]
\verb+2\ieme{} 4\iemes{}+           \quad &2\ieme{} 4\iemes{}\\[1ex]
\verb+\No 1, \no 2+                 \quad &\No 1, \no 2   \\[1ex]
\verb+20~\degres C, 45\degres+      \quad &20~\degres C, 45\degres \\[1ex]
\verb+\bsc{M. Durand}+              \quad &\bsc{M.~Durand} \\[1ex]
\verb+\nombre{1234,56789}+          \quad &\nombre{1234,56789}
\end{tabular}
\selectlanguage{finnish}
\bigskip
\end{lined}
\end{table}

Kun käyttöön otetaan ranskan kieli, myös listojen ulkoasu muuttuu.
Tarkempia tietoja \textsf{babel}in option \texttt{frenchb} vaikutuksista
ja miten niitä voidaan säädellä lisää, saa ajamalla \LaTeX{}iin tiedoston
\texttt{frenchb.dtx}, jolloin tuloksena syntyy dokumentti \texttt{frenchb.dvi}.

\subsection{Saksan tuki}

Muutama vinkki saksalaisten\index{Deutsch} dokumenttien luomiseksi \LaTeX:lla.
Saksan kielen tuki otetaan käyttöön komennolla:

\begin{lscommand}
\verb|\usepackage[german]{babel}|
\end{lscommand}

Tämä ottaa käyttöön saksalaisen tavutuksen, mikäli se on asennettu
oikein \LaTeX-järjestelmään. Myös automaattiset tekstit muuttuvat
saksankielisiksi. Esim.~\verb|chapter| tulostaa sanan ''Kapitel''.
Lisäksi käyttöön tulee joukko uusia komentoja, jotka helpottavat
saksalaisen käsikirjoituksen tekemistä. Innoitusta voi etsiä
taulukosta \ref{german}. Jos käytetään inputenc-makropakkausta,
ei näillä pikakirjoituskomennoilla ole niin suurta merkitystä. 

\begin{table}[!hbp]
\caption{Saksalaiset erikoismerkit.} \label{german}
\begin{lined}{8cm}
\begin{tabular}{*2{ll}}
\verb|"a| & \"a \hspace*{1ex} & \verb|"s| & \ss \\[1ex]
\verb|"`| & \glqq & \verb|"'| & \grqq \\[1ex]
\verb|"<| tai \ci{flqq} & \flqq  & \verb|">| tai \ci{frqq} & \frqq \\[1ex]
\ci{flq} & \flq & \ci{frq} & \frq \\[1ex]
\ci{dq} & " \\
\end{tabular}
\bigskip
\end{lined}
\end{table}

Saksalaisissa kirjoissa näkee usein ranskalaisia lainausmerkkejä (\flqq guillemets\frqq).
Saksalaiset latojat käyttävät niitä kuitenkin eri tavoin. Saksalaisessa
kirjassa lainaus näyttäisi \frqq tältä\flqq. Sveitsin saksankielisessä
osassa latojat käyttävät \flqq lainausmerkkejä\frqq samalla tavalla kuin ranskalaiset.

Mikäli käytetään oletusmerkistöä OT1, niin komennoista kuten \verb+\flq+ tulee ongelma:
ranskalaiset lainausmerkit näyttävät samalta kuin matemaattinen symboli ''$\ll$''.
Tämä saa ammattilatojan voimaan pahoin. T1-merkistössä toisaalta on oikeat symbolit.
T1-merkistöä tulee siis käyttää jo lainausmerkkienkin tähden.

\subsection[Korean kielen tuki]{Korean kielen tuki\footnotemark}\label{support_korean}%
\footnotetext{%
Tässä käsitellään asioita, joita korean kielisissä kirjoituksissa tulee ottaa huomioon.
Tämän osan on kirjoittanut Karnes KIM tämän dokumentin korean kielisen käännöksen
tekijöiden puolesta. Tekstin käänsi ensin englantiin SHIN Jungshik ja sitä lyhensi
Tobias Oetiker. Timo Hellgren käänsi sen englannista suomeksi.}

Jotta \LaTeX{} voitaisiin käyttää korean latomiseen, on ensin ratkaistava kolme
ongelmaa:
\begin{enumerate}
\item Pitää pystyä käsittelemään korealaisia käsikirjoituksia. Korean kielisissä
tekstitiedostoissa käytetään usein EUC-KR-merkistöä ja korean kielisen Windowsin
merkistöä CP949/Windows-949/UHC, joka on edellisen laajenus. Näissä merkistöissä
ASCII-merkki esitetään normaalina ASCII-merkkinä aivan kuten tehdään myös merkistöissä
ISO-8859-\textit{x}, EUC-JP, Shift\_JIS ja Big5. Tämän lisäksi hangul-tavumerkit,
hanjat (Koreassa käytettävät kiinalaiset kirjoitusmerkit), hangul Jamot, hirakanat,
katakanat, kreikkalaiset ja kyrilliset kirjaimet ja muut symbolit ja kirjaimet
KS~X~1001-standardista esitetään kahtena peräkkäisenä kahdeksan bitin koodina.
Ennen 1990-luvun puoliväliä oli koreankielisen ympäristön pystyttäminen ei-korealaiseen
järjestelmään kohtalaisen työn takana. Jos haluat tietää miltä korean kielen
kirjoittaminen ei-korealaisessä järjestelmässä tuntui siihen aikaan, voit
tutustua nyt vanhentuneeseen dokumenttiin osoitteessa \url{http://jshin.net/faq}
Nykyään kaikki tärkeimmät käyttöjärjestelmät (Mac OS, Unix, Windows) sisältävät
hyvinkin kattavan monikielisyystuen, joten korealaisten tekstien kirjoittaminen
ei enää ole kovinkaan suuri ongelma edes länsimaisessa käyttöjärjestelmässä.

\item \TeX{} ja \LaTeX{} suunniteltiin alun alkaen sellaisia kieliä varten, joille
256 kirjoitusmerkkiä riittää. Jotta ne saadaan toimimaan sellaisten kielien kuin
korea%,
 \footnote{Korean hangul on aakkosiin perustuva kirjaimisto, jossa on 14 peruskonsonanttia
ja 10 perusvokaalia (jamoa). Latinalaisesta tai kyrillisestä kirjaimistosta
poiketen kirjaimet järjestetään kiinalaisten merkkien kokoa olevien nelikulmaisten
alueiden sisään. Jokainen tällainen alue vastaa yhtä tavua. Vokaalien ja konsonanttien
yhdistelmillä voidaan muodostaa ääretön määrä erilaisia tavuja. Nykykorean oikeinkirjoituksen
käytännöt (sekä Pohjois- että Etelä-Koreassa) kuitenkin rajoittavat näiden yhdistelmien
käyttöä. Näinollen oikeinkirjoituksen mukaan tavuja on äärellinen määrä. Korean kielen
merkistö määrittelee merkkikoodit jokaiselle tällaiselle tavulle (KS~X~1001:1998 ja
KS~X~1002:1992). Vaikka hangul-kirjoitus perustuu kirjaimiin, sitä siis käsitellään samoin
kuin kiinan ja japanin kirjoitusjärjestelmiä, joissa on kymmensiä tuhansia ideografeja.
ISO~10646 eli Unicode-merkistössä on sekä erilliset hangul-kirjainmerkit
(\url{http://www.unicode.org/charts/PDF/U1100.pdf}) sekä lisäksi näistä muodostetut
oikeinkirjoituksen sallimat nykykorean tavumerkit
(\url{http://www.unicode.org/charts/PDF/UAC00.pdf}). Korean latomisen suurimpia haasteita
on vanhan korean kielen ja mahdollisesti tulevaisuuden korean erilaiset tavut, joita
Unicodessa voidaan esittää ainoastaan yhdistämällä kirjainmerkkejä.
Tulevaisuuden \TeX{}-pohjaiset ladontajärjestelmät $\Omega$ ja $\Lambda$ tuovat toivottavasti
ratkaisun tähän, jotta korealaiset kielitieteilijät ja historioitsijat luopuvat MS Wordin
käytöstä. MS Wordissa on melko hyvä vanhan korean tuki.}
tai kiina kanssa, kehitettiin alikirjasinmekanismi. Siinä yksi
kiinalais-japanilais-korealainen kirjasin, jossa on tuhansia tai kymmensiä tuhansia
kirjoitusmerkkejä, jaetaan alikirjasimiin, joissa kussakin on 256 merkkiä. 
Korean kielen tukeen käytetään yleisesti kolmea makropakettia: UN~Koaunghin \wi{H\LaTeX},
CHA~Jaechoonin \wi{h\LaTeX{}p} ja Werner Lembergin \wi{CJK}.\footnote{% 
Ne löytyvät osoitteesta \CTANref|language/korean/HLaTeX/|\\
   \CTANref|language/korean/CJK/| and
   \texttt{http://knot.kaist.ac.kr/htex/}}
H\LaTeX{} ja h\LaTeX{}p on tarkoitettu nimenomaan vain korean kieltä varten ja ne lisäävät
korean kielen piirteet kirjasintuen päälle. Kumpikin pystyy käsittelemään käsikirjoitusta,
jonka merkistönä on EUC-KR. H\LaTeX{} osaa jopa käsitellä käsikirjoituksia, joiden
merkistönä on CP949/Windows-949/UHC ja UTF-8, kun sitä käytetään yhdessä $\Lambda$ tai
$\Omega$-järjestelmän kanssa.

CJK-makropaketti ei ole erikoistunut koreaan. Se osaa käsitellä käsikirjoituksia, joiden
merkistönä on UTF-8 sekä useita muita Itä-Aasian kielten merkistöjä,
EUC-KR ja CP949/Windows-949/UHC mukaanlukien. Sitä voidaan käyttää latomaan myös monikielisiä
dokumentteja (erityisesti kiinaa, japania ja koreaa).
CJK-makroissa ei ole H\LaTeX:n tarjomaan korean kielen tukea eikä siinä ole niin paljon
erityisiä korealaisia kirjasinperheitä kuten H\LaTeX:ssa.

\item \TeX:n ja \LaTeX:n kaltaisten ladontaohjelmien perimmäinen tarkoitus on
tuottaa esteettisesti tyydyttäviä dokumentteja. Typografian tärkein osa-alue
on hyvin suunnitellut kirjasimet. H\LaTeX:ssa on 10 korealaista UHC kirjasinperhettä
sekä 5 munhwabun\footnote{Korean kulttuuriministeriö} (TrueType) kirjasinperhettä.
CJK-makropaketti toimii H\LaTeX:n aikaisempien versioiden kirjasinperheiden kanssa
ja se voi käyttää Bitstreamin Cyberbit TrueType "=kirjasinta.
\end{enumerate}

H\LaTeX:n käyttöönottamiseksi on dokumentin johdanto-osaan pantava
seuraava määrittely:
\begin{lscommand}
\verb+\usepackage{hangul}+
\end{lscommand}

Tämä komento ottaa käyttöön korean kielen ominaisuudet. Otsikoiden
automaattisesti tuotetut tekstit tulostuvat koreaksi ja dokumentin
ulkoasu noudattaa korealaisia käytäntöjä. Makropaketti tukee myös
automaattista ''partikkeleiden valintaa''. Korean kielessä eräät
keskenään samaa tarkoittavat partikkelit eli apusanat muodostavat pareja. Se
kumpaa parista käytetään eri tilanteissa riippuu siitä päättyykö
edeltävä tavu vokaaliin vai konsonanttiin. (Itse asiassa asia ei
ole näin yksinkertainen, mutta tästä saa jonkinalaisen kuvan.)
Äidinkielenään koreaa puhuvilla ei ole oikean partikkelin valinnassa
ongelmia, mutta ristiviitteissä ja muissa automaattisesti generoituvissa
teksteissä oikeaa partikkelia ei voi ennakoida. Oikeiden partikkelien
lisääminen aina kun ristiviitteitä tai dokumementin osia muutetaan
on liian työlästä. H\LaTeX{} poistaa käyttäjiltä tämän rasittavan
ja virhealttiin työvaiheen.

Jos on tarkoitus ainoastaan latoa koreankielistä tekstiä ilman
muita korealaisia piirteitä, voidaan johdanto-osaan panna
seuraava rivi:
\begin{lscommand}
\verb+\usepackage{hfont}+
\end{lscommand}

Katso tarkempia yksityiskohtia dokumentista \emph{H\LaTeX{} Guide}.
Korealaisten \TeX:n käyttäjien ryhmän (KTUG) WWW-sivu on
osoitteessa  \url{http://www.ktug.or.kr/}. Tästä oppaasta
on saatavilla myös koreankielinen käännös.

\subsection{Kyrillisen tekstin tuki}

\secby{Maksym Polyakov}{polyama@myrealbox.com}
Versiosta 3.7h lähtien on \pai{babel}-makropaketissa ollut tuki
kyrillisille \fei{T2*}-merkistöille ja bulgarian, venäjän ja ukrainan
kielten tuki. 

Kyrillisen kirjaimiston tuki perustuu \LaTeX:n standardimekanismeihin eli
\pai{fontenc}- ja \pai{inputenc}-makropaketteihin. Mikäli kyrillistä
kirjaimistoa tarvitaan matematiikkatilassa, täytyy käyttöön ottaa
\pai{mathtext}-makropaketti ennen \pai{fontenc}-makroja:\footnote{Jos käytetään
\AmS-\LaTeX-makropaketteja, on ne otettava käyttöön ennen \pai{fontenc}-
ja \pai{babel}-makropakettia.}
\begin{lscommand}
\verb+\usepackage{mathtext}+\\
\verb+\usepackage[+\fei{T1}\verb+,+\fei{T2A}\verb+]{fontenc}+\\
\verb+\usepackage[+\iei{koi8-ru}\verb+]{inputenc}+\\
\verb+\usepackage[finnish,bulgarian,russian,ukranian]{babel}+
\end{lscommand}

Yleensä \pai{babel} valitsee automaattisesti tarvittavan merkistön, joka
yllä mainituille kolmelle slaavilaiselle kielelle on \fei{T2A}. Dokumenteissa
voidaan kuitenkin käyttää useampia merkistöjä. Monikielisille dokumenteille,
joissa on kyrillistä ja latinalaista kirjaimistoa käyttäviä kieliä on syytä
erikseen mainita käytettävä latinalaisen kirjaimiston merkistö. \pai{babel}
vaihtaa merkistön samalla kun tekstissä käytetään kielen vaihtavaa komentoa.

\pai{babel} ottaa käyttöön bulgarian, venäjän tai ukrainan tavutuksen,
kääntää automaattiset tekstit, ottaa käyttöön kielikohtaiset typografiset
säännöt (kuten \ci{frenchspacing}) ja lisää käyttöön muutaman erikoiskomennon. 

Kaikissa kolmessa kielessä on käytössä erityisiä välimerkkejä.
Kyrillinen ajatusviiva on vähän lyhyempi kuin englantilainen ajatusviiva ja
vähän pitempi kuin väliviiva ja sen kummallakin puolella on välilyönti.
Lisäksi käytetään pitempää ajatusviivaa osoittamaan suoraa lainaa puheesta (tätä
viivaa käytetään myös suomalaisissa kirjoissa). Lisäksi käyttöön tulevat
kielikohtaiset lainausmerkit sekä kommennot tavutusta ajatellen. Ks. taulukko \ref{Cyrillic}.

% Table borrowed from Ukrainian.dtx
\begin{table}[htb]
  \begin{center}
  \index{""-@\texttt{""}\texttt{-}} 
  \index{""---@\texttt{""}\texttt{-}\texttt{-}\texttt{-}} 
  \index{""=@\texttt{""}\texttt{=}} 
  \index{""`@\texttt{""}\texttt{`}} 
  \index{""'@\texttt{""}\texttt{'}} 
  \index{"">@\texttt{""}\texttt{>}} 
  \index{""<@\texttt{""}\texttt{<}} 
  \caption[bulgarian, russian ja ukrainian]{Lisämääritykset \pai{babel}in optioihin
           bulgarian, russian ja ukrainian}\label{Cyrillic}
  \begin{tabular}{@{}p{.1\hsize}@{}p{.9\hsize}@{}}
   \hline
   \verb="|= & poistaa käytöstä ligatuurin.               \\
   \verb|"-| & tavumerkki, joka sallii sanan loppuosan tavutuksen.  \\
   \verb|"---| & kyrillinen ajatusviiva.                      \\
   \verb|"--~| & kyrilinen yhdysviiva sukunimissä.       \\
   \verb|"--*| & kyrillinen ajatusviiva osoittamaan puhelainaa.         \\
   \verb|""| & kuten |"-|, mutta ei tulosta tavuviivaa
               (yhdyssanoihin joissa on yhdysviiva, e.g.\ |x-""y|
               tai muita merkkejä, kuten ''kyllä/ei'').     \\
   \verb|"~| & sanaliitto, jota ei saa katkaista.        \\
   \verb|"=| & yhdyssanan jälkiosan eteen tuleva yhdysviiva,
               joka sallii tavutuksen sanana loppuosassa.       \\
   \verb|",| & kapea väli sukunimen ja sitä edeltävän etunimen
           alkukirjaimen välissä.            \\
   \verb|"`| & saksalainen aloittava lainausmerkki
               (näyttää tältä: ,\kern-0.08em,).                     \\
   \verb|"'| & saksalainen lopettava lainausmerkki (näyttää tältä: ``).      \\%''
   \verb|"<| & ranskalainen aloittava lainausmerkki (näyttää tältä: $<\!\!<$).  \\
   \verb|">| & ranskalainen lopettava lainausmerkki (näyttää tältä: $>\!\!>$). \\
   \hline
  \end{tabular}
  \end{center}
\end{table}

\pai{babel}in optiot russian ja ukrainian määrittelevät komennot \ci{Asbuk}
ja \ci{asbuk}, jotka käyttäytyvät aivan kuin \ci{Alph} ja \ci{alph}, mutta
tulostavat kielestä riippuen venäjän tai ukrainan aakkosten isoja ja pieniä
kirjaimia. \pai{babel}in optio bulgarian määrittelee komennot \ci{enumBul}
ja \ci{enumLat} (\ci{enumEng}), jotka panevat komennot \ci{Alph} ja \ci{alph}
tulostamaan joko bulgarian tai englannin kielen aakkosten mukaisia kirjaimia.
Bulgariankielisessä ympäristössä \ci{Alph} ja \ci{alph} tulostavat oletusarvoisesti
bulgarian aakkosten kirjaimia. 

\section{Sanavälit}

Jotta \LaTeX{} saisi oikean reunan tasattua, se lisää sanojen väliin
eripituisiä välejä. Englantia ladottaessa se lisää lauseiden perään
hieman suuremman välin, luettavuuden helpottamiseksi. \LaTeX{} olettaa,
että lause päättyy pisteeseen, kysysmerkkiin tai huutomerkkiin. Mikäli
pistettä edeltää iso kirjain, ei piste päätä lausetta, sillä piste
seuraa isoja kirjaimia vain lyhenteissä.

Kirjoittaja voi määritellä kuitenkin poikkeuksia. Kenoviiva välilyönnin
edessä latoo tavallisen sanavälin. \verb|~|-merkki
latoo sanavälin joka estää rivinvaihdon.
\verb|\@|-komento pisteen edessä kertoo, että piste lopettaa lauseen,
vaikka se seuraisi isoa kirjainta.
\cih{"@} \index{~@ \verb.~.} \index{tilde@tilde ( \verb.~.)}
\index{., space after}

\begin{example}
Mr.~Smith oli iloinen\\
ks.~Kuva 5\\
I like BASIC\@. What about you?
\end{example}

Pisteen jälkeisen ylimääräisen välin voi estää komennolla
\begin{lscommand}
\ci{frenchspacing}
\end{lscommand}
\noindent joka kertoo \LaTeX:lle, että pisteen jälkeen ei tarvita
pitempää väliä. Tämä on yleinen käytäntö muissa kielissä kuin
englannissa, paitsi kirjallisuusluetteloissa. Kun
\ci{frenchspacing}-käskyä käytetään, ei \verb|\@|-käsky ole tarpeen.
\textsf{Babelin} \texttt{finnish}-optio lisää automaattisesti
\ci{frenchspacing}-käskyn käyttöön.

\section{Nimiöt, luvut ja osiot}

Helpottaakseen lukijaa suunnistamaan tekstin läpi, kirjoittaja jakaa
sen lukuihin, osioihin ja alaosioihin. \LaTeX:ssa on tätä varten
erityiset käskyt, joiden argumenteiksi annetaan otsikon teksti.
Kirjoittajan tehtävä on käyttää niitä oikeassa järjestyksessä.

\texttt{article}-luokassa on käytössä seuraavat otsikointikäskyt:
\nopagebreak
\begin{code}
\ci{section}\verb|{...}           |\ci{paragraph}\verb|{...}|\\
\ci{subsection}\verb|{...}        |\ci{subparagraph}\verb|{...} |\\
\ci{subsubsection}\verb|{...}|
\end{code}

Jos dokumentti halutaan jakaa isompiin osiin, jotka eivät vaikuta
lukujen tai alaotsikoiden numerointiin, voidaan käyttää komentoa \ci{part}\verb|{...}|

\texttt{report}- ja \texttt{book}-luokissa voidaan myös otsikointikäskyä:
\ci{chapter}\verb|{...}|

Koska \texttt{article}-luokka ei käytä lukuja, voidaan artikkeleita
lisätä helposti kirjaan lukuina. \LaTeX hoitaa automaattisesti otsikoiden asemoinnin,
numeroinnin ja kirjasimen koon valinnan.

Otsikointikäskyistä pari on hieman erikoisia:
\begin{itemize}
\item \ci{part}-komento ei vaikuta lukujen numerointiin.  
\item \ci{appendix}-komennolle ei anneta argumentteja. Sen tehtävänä
  on ainoastaan vaihtaa lukujen numerointi kirjaimiksi.\footnote{Artikkeleissa
  se vaihtaaa osioiden numeroinnin.}
\end{itemize}

\LaTeX{} tekee sisällysluettelon otsikoiden teksteistä ja sivunnumeroista
dokumentin edellisen prosessoinnin perusteella. Komento
\begin{lscommand}
\ci{tableofcontents}
\end{lscommand}
\noindent luo sisällysluettelon siihen paikkaan, jossa se annetaan.
Uusi dokumentti täytyy ajaa \LaTeX:n läpi kahdesti, jotta
\wi{sisällysluettelo} saadaan tulostumaan oikein. Joskus dokumentti
täytyy kääntää kolmasti. \LaTeX{} kertoo kyllä, milloin tämä on tarpeen.

Kaikista yllä mainituista otsikkokäskyistä on olemassa myös ''tähti''"-versiot.
Komennon ''tähti''"-versio saadaan lisäämällä \verb|*| komennon nimen perään.
Se luo otsikon, joka ei näy sisällysluettelossa ja jota ei numeroida.
Komennosta \verb|\section{Apuva}| tulisi \verb|\section*{Apuva}|.

Normaalisti otsikot tulostuvat sisällysluetteloon samalla tavoin kuin
ne on kirjoitettu tekstiin. Joskus tämä ei ole mahdollista, kun
otsikko on liian pitkä mahtuakseen sisällysluetteloon. Sisällysluetteloon
menevä teksti voidaan antaa ylimääräisenä argumenttina varsinaisen
otsikon edellä.
\begin{code}
\verb|\chapter[Lue! Tärkeää!]{Tämä on hyvin pitkä|\\
\verb|                 ja tylsä otsikko}|
\end{code} 

Koko dokumentin nimiö tulostetaan käskyllä
\begin{lscommand}
\ci{maketitle}
\end{lscommand}
\noindent Nimiön sisältö täytyy ensin määritellä komennoilla
\begin{lscommand}
\ci{title}\verb|{...}|, \ci{author}\verb|{...}| 
ja mahdollisesti \ci{date}\verb|{...}| 
\end{lscommand}
\noindent \ci{author}:n argumenteiksi voidaan antaa useita nimiä jotka
on eroteltu komennolla \ci{and}.

Esimerkki yllämainituista käskyistä löytyy kuvasta~\ref{artikkeli}
sivulla~\pageref{artikkeli}.

\begin{figure}[!bp]
\begin{lined}{10cm}
\begin{verbatim}
\documentclass[a4paper,11pt]{article}
\usepackage[latin1]{inputenc}
\usepackage[T1]{fontenc}
\usepackage[finnish]{babel}
% nimiön tiedot
\author{T.~Hellgren}
\title{Minimalismi}
\begin{document}
% kirjoita nimiö
\maketitle 
% lisää sisällysluettelo
\tableofcontents
\section{Sananen aiheesta}
Aloitan tässä artikkelini.
\section{Tervemenoa}
\ldots{} ja päätän sen tähän.
\end{document}
\end{verbatim}
\end{lined}
\caption{Esimerkki oikeasta lehtiartikkelista.} \label{artikkeli}
\end{figure}

Näiden otsikkokäskyjen lisäksi \LaTeX{} lisää \verb|book|-luokassa
käyttöön kolme lisäkäskyä. Niistä on hyötyä julkaisun jakamisessa osiin.
Nämä komennot muuttavat lukujen otsikointia ja sivunnumerointia niin
kuin kirjoissa on tapana. 
\begin{description}
\item[\ci{frontmatter}] pitäisi olla ensimmäisenä heti komennon
 \verb|\begin{document}| jälkeen. Sivut numeroidaan roomalaisilla
 numeroilla. Alaotsikoissa käytetään yleensä tähtikomentoja
 (esim.~\verb|\chapter*{Esipuhe}|), koska tämä estää \LaTeX{}ia
 numeroimasta niitä.
\item[\ci{mainmatter}] käytetään ennen kirjan varsinaista ensimmäistä
lukua. Sivut numeroidaan arabialaisilla numeroilla, ykkösestä alkaen.
\item[\ci{appendix}] aloittaa liitemateriaalien osuuden. Tämän komennon
jälkeen luvut numeroidaan kirjaimin.
\item[\ci{backmatter}] käytetään ennen kirjallisuusluetteloa ja hakemistoa.
Normaalisti tämä komento ei vaikuta ulkoasuun mitenkään.
\end{description}

\section{Ristiviitteet}

Kirjoissa, raporteissa ja artikkeleissa on usein \index{ristiviittaukset}
ristiviittauksia kuviin, taulukoihin ja tiettyihin tekstin osiin.
\LaTeX tarjoaa ristiviittauksiin seuraavat komennot:
\begin{lscommand}
\ci{label}\verb|{|\emph{tunniste}\verb|}|, \ci{ref}\verb|{|\emph{tunniste}\verb|}| 
ja \ci{pageref}\verb|{|\emph{tunniste}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent joissa \emph{tunniste} on käyttäjän valitsema nimi viitattavalle
kohteelle. \LaTeX{} korvaa \verb|\ref|:n sen otsikon, alaotsikon, kuvan,
taulukon tai teoreeman numerolla, jonka perässä on vastaavanniminen
\verb|\label|-komento. \verb|\pageref| tulostaa sen sivun numeron, jossa
vastaava \verb|\label|-komento on.\footnote{Huomaa, että nämä komennot
eivät tiedä viittaamistaan kohteista mitään. \ci{label} yksinkertaisesti
tallentaa viimeksi automaattisesti generoidun numeron.} Ristiviittausten
saamiseksi ajan tasalle on dokumentti ajettava \LaTeX:in läpi ainakin kahdesti.

\begin{example}
Viittaus tähän alaotsikkoon
\label{sec:this} näyttää tältä:
''katso osiota~\ref{sec:this} 
sivulla~\pageref{sec:this}.''
\end{example}
 
\section{Alaviitteet}

Komennolla
\begin{lscommand}
\ci{footnote}\verb|{|\emph{alaviitteen teksti}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent alaviite tulostuu saman sivun alareunaan. Alaviitteet
pitäisi aina panna\footnote{''panna'' on yleinen suomalainen
kaksimielinen sana.} sen sanan tai lauseen perään, johon ne
viittaavat. Selvyyden vuoksi lauseeseen tai osaan viittavat
alaviitteet tulisi panna pilkun tai pisteen jälkeen.\footnote{Alaviitteet
vievät lukijan huomion pois päätekstistä. Kaikki kyllä lukevat
alaviitteitä, olemmehan uteliaita olentoja. Parempi olisi siis
panna asiat itse päätekstiin.\footnotemark}
\footnotetext{Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon :-).}

\begin{example}
Alaviitteitä\footnote{Tämä on 
  alaviite} käyttävät usein 
\LaTeX:n käyttäjät.
\end{example}
 
\section{Korostetut sanat}

Kun teksti kirjoitetaan kirjoituskoneella, \texttt{\underline{alleviivausta}
käytetään ko\-ros\-ta\-maan tärkeitä sanoja.}
\begin{lscommand}
\ci{underline}\verb|{|\emph{tekstiä}\verb|}|
\end{lscommand}
Painetuissa kirjoissa sanoja korostetaan kuitenkin latomalla ne \emph{kursiivilla}.
\LaTeX:ssa voi käyttää komentoa 
\begin{lscommand}
\ci{emph}\verb|{|\emph{tekstiä}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent tekstin korostamiseen. Komennon varsinainen tulos
riippuun siitä, missä yhteydessä sitä on käytetty:

\begin{example}
\emph{Jos käytät
  korostusta korostetun
  tekstin sisällä,
  \LaTeX{} käyttää
  \emph{normaalia} kirjasinta
  korostamiseen.}
\end{example}

On eri asia käskeä \LaTeX:ia \emph{korostamaan} jotain
ja käskeä sitä käyttämään erilaista \emph{kirjasinta}:

\begin{example}
\textit{Voit myös
  \emph{korostaa} tekstiä,
  joka on ladottu kursiivilla,}
\textsf{\emph{groteskilla},}
\texttt{tai
 \emph{kirjoituskonetyylillä}.}
\end{example}

\section{Ympäristöt} \label{env}

Erityisten tekstien latomiseksi \LaTeX:ssa voidaan määritellä
eri tavalla muotoiltuja \index{ympäristöt} ympäristöjä:
\begin{lscommand}
\ci{begin}\verb|{|\emph{nimi}\verb|}|\quad
   \emph{tekstiä}\quad
\ci{end}\verb|{|\emph{nimi}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent joissa \emph{nimi} on ympäristön nimi. Ympäristöjä voidaan
kutsua toistensa sisällä kunhan kutsujärjestys säilytetään.
\begin{code}
\verb|\begin{aaa}...\begin{bbb}...\end{bbb}...\end{aaa}|
\end{code}

\noindent Seuraavissa osioissa selitetään kaikki tärkeät ympäristöt.

\subsection{Numeroimaton, numeroitu ja määrittelyluettelo}

\ei{itemize}-ympäristö sopii yksinkertaisiin luetteloihin,
\ei{enumerate}-ympäristö numeroituihin luetteloihin ja
\ei{description}-ympäristö määrittelyjen luetteloon.
\cih{item}

\begin{example}
\flushleft
\begin{enumerate}
\item Voit sekoittaa makusi
mukaan luetteloympäristöjä:
\begin{itemize}
\item Mutta se voi näyttää
typerältä.
\item[--] Ranskalainen viiva.
\end{itemize}
\item Muista siis:
\begin{description}
\item[Typeryys] ei muutu
viisaudeksi luettelossa.
\item[Viisaus] voidaan silti
esittää kauniisti luettelossa.
\end{description}
\end{enumerate}
\end{example}
 
\subsection{Tasaus vasemmalle, oikealle ja keskitys}

Ympäristöt \ei{flushleft} ja \ei{flushright} luovat
joko vasemmalle tai \index{oikealle tasattu} oikealle tasattuja kappaleita.
\index{vasemalle tasattu} \ei{center}-ympäristö
luo keskitettyä tekstiä. Mikäli \ci{bs}-käskyä ei käytetä
rivinvaihdon merkitsemiseen, \LaTeX{} vaihtaa riviä
automaattisesti.

\begin{example}
\begin{flushleft}
Tämä teksti on\\ vasemmalle tasattu.
\LaTeX{} ei yritä tehdä kaikista
riveistä saman pituisia.
\end{flushleft}
\end{example}

\begin{example}
\begin{flushright}
Tämä teksti on oikealle\\ tasattu.
\LaTeX{} ei yritä tehdä kaikista
riveistä saman pituisia.
\end{flushright}
\end{example}

\begin{example}
\begin{center}
Maapallon\\ keskustassa.
\end{center}
\end{example}

\subsection{Lainaus, sitaatti ja säkeet}

\ei{quote}-ympäristö on käyttökelpoinen lainausten, sitaattien ja
esimerkkien esittämiseen.

\begin{example}
Typografinen nyrkkisääntö
rivin pituudesta on:
\begin{quote}
Rivissä ei tulisi olla enemmän
kuin 66~merkkiä.
\end{quote}
Tästä syystä \LaTeX:n sivuissa
on oletuksena niin isot marginaalit
ja samasta syystä sanomalehdissä
käytetään usein useampaa palstaa.
\end{example}

Samanlaisia ympäristöjä ovat \ei{quotation} ja \ei{verse}.
Pitemmissä, useamman kappaleen mittaisissa, lainauksissa
on \texttt{quotation}-ympäristö hyödyllinen, sillä se
sisentää kappaleet. Runoissa rivin vaihto on tärkeä
määritellä käsin, joten niissä \texttt{verse}-ympäristö on hyödyllinen.
Säkeet erotetaan \ci{\bs}:llä rivin lopussa ja säkeistöt tyhjällä rivillä.

\begin{example}
Tiedän ulkoa vain yhden
englantilaisen runon. Se kertoo
Humpty Dumptysta.
\begin{flushleft}
\begin{verse}
Humpty Dumpty sat on a wall:\\
Humpty Dumpty had a great fall.\\ 
All the King's horses and all
the King's men\\
Couldn't put Humpty together again.
\end{verse}
\end{flushleft}
\end{example}

\subsection{Tiivistelmä}

Tieteellisissä julkaisuissa on tapana aloittaa tiivistelmällä, joka antaa
lukijalle nopean yleissilmäyksen sisältöön. Tätä varten \LaTeX:ssa on
ympäristö nimeltä \ei{abstract}. Normaalisti tätä ympäristöä käytetään
artikkeleissa.

\newenvironment{abstract}%
        {\begin{center}\begin{small}\begin{minipage}{0.8\textwidth}}%
        {\end{minipage}\end{small}\end{center}}
\begin{example}
\begin{abstract}
Tiivis tiivistelmä.
\end{abstract}
\end{example}

\subsection{Sananmukainen tulostus}

\verb|\begin{|\ei{verbatim}\verb|}|:n ja \verb|\end{verbatim}|:n
väliin jäävä teksti tulostuu niin kuin se on kirjoitettu käsikirjoitukseen
ja niinkuin se olisi kirjoitettu kirjoituskoneella. Kaikki välilyönnit
tulostuvat välilyönteinä. \LaTeX:n komentoja ei suoriteta.

Kappaleen sisällä sama vaikutus saadaan komennolla
\begin{lscommand}
\ci{verb}\verb|+|\emph{tekstiä}\verb|+|
\end{lscommand}
\noindent \verb|+| on vain esimerkki rajana käytettävästä merkistä.
Mitä tahansa muuta merkkiä voidaan käyttää paitsi kirjainta,
\verb|*|-merkkiä tai välilyöntiä. Useat tämän kirjasen \LaTeX-esimerkeistä
on ladottu tällä komennolla.

\begin{example}
\verb|\ldots|-komento \ldots

\begin{verbatim}
10 PRINT "HELLO WORLD ";
20 GOTO 10
\end{verbatim}
\end{example}

\begin{example}
\begin{verbatim*}
verbatim-ympäristön
tähtiversio korostaa
välilyöntejä   tekstissä
\end{verbatim*}
\end{example}

\ci{verb}-komentoa voidaan käyttää samalla tavoin tähden kanssa:

\begin{example}
\verb*|näin   ikkään :-) |
\end{example}

\texttt{verbatim}-ympäristöä ja \verb|\verb|-komentoa ei
voida käyttää muiden komentojen parametreina.

\subsection{Sarkaimet}

\newcommand{\mfr}[1]{\framebox{\rule{0pt}{0.7em}\texttt{#1}}}

\ei{tabular}-ympäristöllä voidaan latoa kauniita
\index{taulukot} taulukoita, joissa on mahdollisesti vaaka"- tai pystyviivoja.
\LaTeX{} laskee sarakkeiden leveyden automaattisesti.

Komennon
\begin{lscommand}
\verb|\begin{tabular}[|\emph{sijainti}\verb|]{|\emph{table spec}\verb|}|
\end{lscommand} 
\noindent \emph{table spec}"=argumentti määrittelee taulukon
muodon. \mfr{l} käytetään sarakkeisiin, joissa teksti on tasattu
vasemalle, \mfr{r} oikealle tasattuun tekstiin ja \mfr{c}
keskitettyyn tekstiin; \mfr{p\{\emph{leveys}\}} on sarakkeeseen,
jossa on molemmilta puolilta tasattua tekstiä ja rivinvaihtoja ja
\mfr{|} on pystysuoralle viivalle.

Jos palsta on liian leveä, \LaTeX{} ei rivitä sitä automaattisesti.
Käyttämällä optiota \mfr{p\{\emph{leveys}\}} voidaan määritellä palsta,
jossa teksti jatkuu seuraavalle riville aivan kuten normaalissa kappaleessa.

\emph{sijainti} määrittää koko taulukon sijainnin sivulla seuraavasti:
\mfr{t} sivun yläosassa, \mfr{b} sivun alaosassa ja \mfr{c}
keskellä sivua.

\texttt{tabular}-ympäristössä \texttt{\&} siirtää seuraavaan sarakkeeseen,
\ci{\bs} aloittaa uuden rivin ja \ci{hline} lisää vaakasuoran viivan.
Eri pituisia viivoja voidaan lisätä komennolla
\ci{cline}\texttt{\{}\emph{j}\texttt{-}\emph{i}\texttt{\}},
jossa j ja i ovat niiden sarakkeiden numerot, johon viiva yltää.

\index{"|@ \verb."|.}

\begin{example}
\begin{tabular}{|r|l|}
\hline
7C0 & heksadesimaali \\
3700 & oktaali \\ \cline{2-2}
11111000000 & binääri \\
\hline \hline
1984 & desimaali \\
\hline
\end{tabular}
\end{example}

\begin{example}
\begin{tabular}{|p{4.7cm}|}
\hline
Tervetuloa Kaken kappaleeseen.
Toivomme että kaikki
nauttivat esityksestä.\\
\hline 
\end{tabular}
\end{example}

Sarakkeiden erotin voidaan määritellä \verb|@{...}| rakenteella.
Tämä komento korvaa sarakkeiden välisen tyhjän tilan aaltosulkeiden
välissä olevalla materiaalilla. Komennon tyypillinen käyttöesimerkki
on annettu alla desimaalisarkainta esiteltäessä. Toinen tyypillinen
käyttötapa on poistaa edeltävät välilyönnit komennolla \verb|@{}|.

\begin{example}
\begin{tabular}{@{} l @{}}
\hline 
ei edeltäviä välilyöntejä\\
\hline
\end{tabular}
\end{example}

\begin{example}
\begin{tabular}{l}
\hline
välit vasemalla ja oikealla\\
\hline
\end{tabular}
\end{example}

%
% This part by Mike Ressler
%

\index{desimaalisarkain} Koska LaTeX:ssa ei ole mitään sisäänrakennettua
tapaa tasata numerosarakkeita desimaalipilkun kohdalta,\footnote{Jos
'tools'-makrokokoelma on asennettu systeemiin, kannattaa tutustua
\pai{dcolumn}-makropakettiin.} täytyy turvautua ''huijaamiseen'' ja
tehdä se kahta saraketta käyttämällä: tasaamalla kokonaisosa oikealle
ja murto-osat vasemmalle. \verb|@{,}|-komento
\verb|\begin{tabular}|-ympäristössä korvaa normaalin sarakkeiden välisen
välin pilkulla, jolloin saadaan vaikutelma yhdestä, desimaalipilkkuun
tasatusta sarakkeesta. Ei pidä unohtaa desimaalipilkun korvaamista
numeroissa sarake-erottimella (\verb|&|)! Sarakkeen nimi voidaan
asettaa numeerisen ''sarakkeen'' yläpuolelle \ci{multicolumn}-komennolla.
 
\begin{example}
\begin{tabular}{c r @{,} l}
Piin merkintätapa     &
\multicolumn{2}{c}{Arvo} \\
\hline
$\pi$               & 3&1416  \\
$\pi^{\pi}$         & 36&46   \\
$(\pi^{\pi})^{\pi}$ & 80662&7 \\
\end{tabular}
\end{example}

\begin{example}
\begin{tabular}{|c|c|}
\hline
\multicolumn{2}{|c|}{Entten} \\
\hline
tentten & teelikamentten! \\
\hline
\end{tabular}
\end{example}

Sarkainympäristössä ladottu teksti pysyy aina samalla sivulla.
Jos halutaan pitempiä taulukoita, kannattaa vilkaista ympäristöjä
\pai{supertabular} ja \pai{longtabular}.

\section{Kelluvat osat}

Nykyään useimmissa julkaisuissa on paljon kuvia ja taulukoita. Nämä
elementit kaipaavat erikoiskohtelua, sillä niitä ei voi jakaa eri sivuille.
Eräs tapa olisi aloittaa uusi sivu aina kun kuva tai taulukko on
liian iso mahtuakseen sivulle. Tämä tapa kuitenkin jättäisi sivut
osittain tyhjäksi, mikä näyttää pahalta.

Ratkaisu on siirtää mikä tahansa sivulle sopimaton kaavio tai
taulukko, johonkin myöhemmälle sivulle ja samalla täyttää tyhjäksi jäävä
tila tekstillä. \LaTeX:ssa on kaksi ympäristöä \index{kelluvat objektit}
kelluville objekteille. Yksi taulukoille ja yksi kaavioille.
Näiden ympäristöjen hyödyntämiseksi
on ymmärrettävä suunnilleen kuinka \LaTeX{} käsittelee kelluvia osia.
Muutoin niistä voi tulla turhautumisen kohde, sillä \LaTeX{} ei koskaan
pane niitä siihen, mihin haluat.

\bigskip
Katsotaanpa ensiksi mitä komentoja \LaTeX{} tarjoaa kelluvalle
materiaalille:

Mikä tahansa aineisto, joka on \ei{figure}- tai \ei{table}-ympäristön
sisällä, käsitellään kelluvana materiaalina. Kumpikin ympäristö tarjoaa
vaihtoehtoisen parametrin
\begin{lscommand}
\verb|\begin{figure}[|\emph{sijoituksen määrittely}\verb|]| tai
\verb|\begin{table}[|\emph{sijoituksen määrittely}\verb|]|
\end{lscommand}
\noindent jota kutsutaan \emph{sijoituksen määrittelyksi}. Tämä parametri
kertoo \LaTeX:lle minne kelluvan objektin sallitaan siirtyvän. \emph{sijoituksen
määrittely} rakentuu \emph{kelluvan objektin sallittujen sijaintien} merkkijonosta.
Katso taulukko~\ref{tab:permiss}.

\begin{table}[!bp]
\caption{Kelluvan objektin sallitut sijainnit}\label{tab:permiss}
\noindent \begin{minipage}{\textwidth}
\medskip
\begin{center}
\begin{tabular}{@{}cp{10cm}@{}}
Määrite&Sallittu sijainti \ldots\\
\hline
\rule{0pt}{1.05em}\texttt{h} & juuri \emph{tässä} paikassa tekstiä.
  Tämä sopii pääasiassa pieniin kelluviin objekteihin.\\[0.3ex]
\texttt{t} & sivun \emph{yläosassa}\\[0.3ex]
\texttt{b} & sivun \emph{alaosassa}\\[0.3ex]
\texttt{p} & erityisellä \emph{sivulla}, jossa on ainoastaan kelluvia
   objekteja\\[0.3ex]
\texttt{!} & kyseisen kelluvan objektin asettelun estävistä sisäisistä
   parametreista\footnote{Kuten yhdellä sivulla sallittujen
    kelluvien objektien maksimimäärä} riippumatta.
\end{tabular}
\end{center}
HUOM. \texttt{0pt} ja \texttt{1.05em} ovat \TeX:n mittayksiköitä.
Näistä lisää taulukossa \ref{units}, sivulla \pageref{units}.
\end{minipage}
\end{table}

Taulukko voisi alkaa esim. seuraavalla rivillä:
\begin{code}
\verb|\begin{table}[!hbp]|
\end{code}
\noindent \index{objektien sijoitus} Sijoituksen määrittely \verb|[!hbp]| sallii \LaTeX:n
sijoittaa taulukko juuri tähän (\texttt{h}) tai jonkin sivun alaosaan
(\texttt{b}) tai erityiselle sivulle (\texttt{p}) ja vieläpä niin, että
lopputuloksen ei tarvitse näyttää erityisen hyvältä (\texttt{!}). Jos
mitään määrityksiä paikan suhteen ei anneta, standardiluokat olettavat
määrityksiksi \verb|[tbp]|.

\LaTeX{} sijoittaa kaikki kelluvat objektit kirjoittajan antamien
paikkamääritysten mukaisesti. Jos objektia ei voi sijoittaa samalle sivulle
se pannaan joko \emph{kuvien} tai \emph{taulukoiden}
jonoon\footnote{Nämä ovat ''ensimmäisenä sisään, ensimmäisenä
ulos'' jonoja!}. Kun uusi sivu alkaa \LaTeX{} tarkistaa ensin, onko
mahdollista täyttää kelluvilla objekteilla oma sivu. Jos tämä ei ole
mahdollista joka jonon ensimmäistä objektia käsitellään aivan kuin
se olisi juuri esiintynyt tekstissä: \LaTeX{} yrittää jälleen asemoida
sitä paikanmäritysten mukaisesti (paitsi 'h':n, joka ei ole enää
mahdollinen). Kaikki uudet tekstissä esiintyvät objektit siirtyvät
vastaavaan jonoon. \LaTeX{} säilyttää kunkin objektityypin alkuperäisen
järjestyksen. Tästä syystä, jos jotain kuvaa ei voida sijoittaa, se
siirtää kaikkia muita kuvia dokumentin loppua kohden. Niinpä:

\begin{quote}
Jos \LaTeX{} ei sijoita objekteja odotetulla tavalla, on syynä usein
yksi kelluva objekti joka tukkii jommankumman jonoista.
\end{quote}                 

Vaikka \LaTeX:lle on mahdollista antaa yksiselitteisiä sijoitusmääräyksiä,
niistä seuraa ongelmia. Mikäli kelluva objekti ei mahdu sille tarkoitettuun
paikkaan, se jää jumiin ja estää muita objekteja tulostumasta.
Erityisesti \texttt{[h]}-optiota ei tulisi käyttää lainkaan. Viimeisimmissä
\LaTeX:n versioissa se korvataankin automaattisesti optiolla \texttt{[ht]}.

\bigskip
\noindent Vaikean osan jäädessä taakse on mainittava vielä muutama jäljellä oleva
asia \ei{table}- ja \ei{figure}-ympäristöistä.

Komennolla 

\begin{lscommand}
\ci{caption}\verb|{|\emph{kuvateksti}\verb|}|
\end{lscommand}

\noindent voidaan kelluvalle objektille määritellä kuvateksti. LaTeX{}
lisää juoksevan numeron ja tekstin ''Kuva'' tai
''Taulukko''.\footnote{Englannin kielisissä dokumenteissa vastaavasti
''Figure'' ja ''Table''.}

Komennot

\begin{lscommand}
\ci{listoffigures} ja \ci{listoftables} 
\end{lscommand}

\noindent toimivat samoin kuin \verb|\tableofcontents|-komento tulostaen
vastaavasti luettelon kuvista ja taulukoista. Näihin luetteloihin lisätään
koko kuvateksti. Jos käytät pitkiä kuvatekstejä, on luetteloon siis saatava
lyhyempi versio. Tämä on mahdollista lisäämällä lyhyt versio hakasulkeisiin
\verb|\caption|-komennon perään.
\begin{code}
\verb|\caption[Lyhyt]{Piiiiiiiitkääääääää}| 
\end{code}

Komennoilla \verb|\label| ja \verb|\ref| voidaan luoda viittaus kelluvaan
objektiin.

Seuraava esimerkki piirtää neliön ja lisää sen dokumenttiin.
Tätä voidaan käyttää varaamaan tilaa kuville, jotka liimataan lopulliseen
dokumenttiin.

\begin{code}
\begin{verbatim}
Kuva~\ref{white} on esimerkki pop-taiteesta.
\begin{figure}[!hbp]
\makebox[\textwidth]{\framebox[5cm]{\rule{0pt}{5cm}}}
\caption{Viisi kertaa viisi cm} \label{white}
\end{figure}
\end{verbatim}
\end{code}

\noindent Yllä olevassa esimerkissä \LaTeX{} yrittää \emph{todella
kovasti}~(\texttt{!}) asettaa kuvan juuri \emph{tähän}~(\texttt{h}).\footnote{Olettaen,
että kuvien jono on tyhjä.} Mikäli tämä ei ole mahdollista, se yrittää
asemoida kuvan sivun \emph{alaosaan}~(\texttt{b}). Jos kuva ei sovi
sivulle, \LaTeX{} tarkistaa, olisiko mahdollista tehdä erillinen
sivu kuvaa ja jonossa olevia taulukoita varten. \LaTeX{} aloittaa uuden
sivun ja käsittelee kuvaa jälleen ikäänkuin se esiintyisi ensimmäistä kertaa.

Jossain tilanteissa on tarpeen käyttää

\begin{lscommand}
\ci{clearpage}- tai jopa \ci{cleardoublepage} 
\end{lscommand}

\noindent "=komentoa. Se pakottaa \LaTeX:n asemoimaan kaiken
jonoissa olevan kelluvan materiaalin välittömästi ja aloittamaan
sitten uuden sivun. Vasemanpuoleiselle sivulle saman tekee
\ci{cleardoublepage}.

Myöhemmin tässä johdannossa opetetaan lisäämään Postscript"-kuvia
\LaTeXe-dokumentteihin.

\section{Särkyvien komentojen suojaaminen}

Kun tekstiä käytetään argumenttina komennoissa kuten \ci{caption} tai
\ci{section}, voi se esiintyä useammin kuin kerran dokumentissa (esim.
sisällysluettelossa sekä itse dokumentissa). Jotkin komennot sekoavat
eli hajoavat kun niitä käytetään \ci{section}:n kaltaisten komentojen
argumentteina. Tällaisia komentoja kutsutaan särkyviksi
komennoiksi.\index{särkyvät komennot} Särkyviä ovat mm.~\ci{footnote} tai
\ci{phantom}. Särkyvät komennot tarvitsevat suojelua (emmekö me kaikki?)
Komennon voi suojata panemalla sen eteen komennon \ci{protect}.

\ci{protect} viittaa vain sitä välittömästi seuraavaan komentoon, eikä
edes sen argumentteihin. Useimmissa tapauksissa ylimääräinen \ci{protect}
ei haittaa mitään.

\begin{code}
\verb|\section{Olen huomaavainen|\\
\verb|      \protect\footnote{ja suojaan alaviitteitäni}}|
\end{code}

%%% Local Variables: 
%%% mode: latex
%%% TeX-master: "lyhyt2e"
%%% End: