%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%% % Contents: Specialities of the LaTeX system % $Id: erikois.tex,v 1.2 2005/04/05 08:05:09 hellgren Exp $ %%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%% \chapter{Lisukkeet} \begin{intro} Ison dokumentin työstämisessä \LaTeX{} auttaa erityisominaisuuksillaan. Näitä ovat mm.~hakemiston luominen ja kirjallisuusviitteiden hallinta. Täydellisempi kuvaus \LaTeX:n erikoistoiminnoista ja lisukkeista on saatavilla teoksissa {\normalfont\manual{}} ja {\normalfont \companion}. \end{intro} \section{\EPSi-grafiikan lisääminen}\label{eps} \LaTeX{} tarjoaa kuvien ja grafiikan kaltaisten objektien käsittelyyn perustarpeet ympäristöjen \texttt{figure} ja \texttt{table} muodossa. Perus-\LaTeX{} tai \LaTeX:n laajennuspakkaukset tarjoavat useita mahdollisuuksia tehdä varsinaista grafiikkaa.\index{grafiikka} Valitettavasti ne ovat useimmille käyttäjille vaikeatajuisia. Niinpä niitä ei selitetä sen tarkemmin tässä oppaassa. Asiasta saa lisätietoa teoksista {\companion} ja {\manual}. On paljon helpompaa saada grafiikkaa dokumenttiin tekemällä se siihen erikoistuneella ohjelmalla\footnote{Näitä ovat mm.~XFig, CorelDraw!, Freehand, Gnuplot, \ldots}. Valmis grafiikka voidaan sitten lisätä dokumenttiin. \LaTeX tarjoaa jälleen tähän useita tapoja. Tässä tekstissä käsitellään ainoastaan \EPSi{} eli EPS-kuvia, koska niiden tekeminen on helppoa ja ne ovat yleisiä. EPS-kuvien tulostamiseksi täytyy käytössä olla \PSi-tulostin\footnote{Toinen vaihtoehto on hoitaa tulostus \textsc{\wi{GhostScript}}-ohjelman kautta. Se on saatavilla osoitteesta \CTANref|support/ghostscript|. Windows- ja OS/2-käyttäjät voisivat vilkaista myös ohjelmaa nimeltä \textsc{GSview}.} D.P.~Carlislen tekemässä \pai{graphicx}-makropakkauksessa on joukko hyviä komentoja grafiikan lisäämiseksi. Se on osa makropakkausten joukkoa nimeltä ''graphics''.\footnote{\CTANref|macros/latex/required/graphics|} Jos oletetaan, että systeemin käytössä on \PSi-tulostin ja \textsf{graphicx}-pakkaus on asennettu, voidaan dokumenttiin lisätä kuvia seuraavasti: \begin{enumerate} \item Tallenna kuva piirustusohjelmassasi EPS-formaattiin.\footnote{Jos ohjelmassa ei voi tallentaa EPS-muotoon, voidaan yritää asentaa \PSi-tulostimen ajuri (esim.~Apple LaserWriter) ja tulostaa kuva tiedostoon tällä ajurilla. On huomattava, että EPS-kuvassa saa olla vain yksi sivu. Jotkut tulostinajurit voidaan säätää tulostamaan erityisesti EPS-formaatissa.} \item Ladataan \textsf{graphicx}-paketti tiedoston esittelyosassa käskyllä \begin{lscommand} \verb|\usepackage[|\emph{ajuri}\verb|]{graphicx}| \end{lscommand} jossa \emph{ajuri} on systeemisi ohjelma, jolla dvi-tiedostot muunnetaan Post\-Scriptiksi. Yleisin tällainen ohjelma on \texttt{dvips}. Ajurin nimi tarvitaan, koska \TeX:ssä ei ole mitään standarditapaa lisätä kuvia. Kun \textsf{gra\-phicx}-paketti tietää ajurin nimen se voi valita oikean tavan lisätä tietoa kuvasta \texttt{.dvi}-tiedostoon niin, että tulostin ymmärtää sen ja lisää \texttt{.eps}-tiedoston oikein. \item Käyttämällä komentoa \begin{lscommand} \ci{includegraphics}\verb|[|\emph{avain}=\emph{arvo}, \ldots\verb|]{|\emph{tiedosto}\verb|}| \end{lscommand} \emph{tiedosto} lisätään dokumenttiin. Vaihtoehtoinen parametri hyväksyy pilkulla erotetun \emph{avainten} listan niihin liittyvine \emph{arvoineen}. \emph{Avaimia} voidaan käyttää muuttamaan kuvan leveyttä, korkeutta tai kuvan kääntämiseen. Taulukko~\ref{keyvals} luettelee tärkeimmät avaimet. \end{enumerate} \begin{table}[htb] \caption{Avainsanat \textsf{graphicx}-pakkaukselle} \label{keyvals} \begin{lined}{9cm} \begin{tabular}{@{}ll} \texttt{width}& kuvan leveydeksi tulee \emph{arvo}\\ \texttt{height}& kuvan korkeudeksi tulee \emph{arvo}\\ \texttt{angle}& kääntää kuvan vastapäivään\\ \texttt{scale}& suurentaa tai pienentää kuvaa \\ \end{tabular} \bigskip \end{lined} \end{table} Seuraava esimerkki toivottavasti selvittää asioita: \begin{code} \begin{verbatim} \begin{figure} \begin{center} \includegraphics[angle=90, width=0.5\textwidth]{testi.eps} \end{center} \end{figure} \end{verbatim} \end{code} Tämä lisää kuvan tiedostosta \texttt{testi.eps}. Kuvaa käännetään \emph{ensin} 90 astetta ja \emph{sitten} leveydeksi annetaan puolet normaalin kappaleen leveydestä. Sivujen suhde on $1,0$, sillä korkeudelle ei ole määritelty mitään erityistä arvoa. Leveys ja korkeus voidaan antaa myös absoluuttisina mittoina. Katso taulukosta~\ref{units} sivulla \pageref{units} lisätietoja. Lisää informaatiota tästä aiheestä löytyy ohjeista \cite{graphics} ja \cite{eps}. \section{Bibliografia} Bibliografia\index{bibliografia} voidaan tehdä \ei{thebibliography}-ympäristöllä. Jokainen nimeke alkaa komennolla \begin{lscommand} \ci{bibitem}\verb|[|\emph{viitetunnus}\verb|]{|\emph{tunniste}\verb|}| \end{lscommand} \emph{Tunnistetta} käytetään dokumentissa viitattaessa kirjaan tai artikkeliin. \begin{lscommand} \ci{cite}\verb|{|\emph{tunniste}\verb|}| \end{lscommand} Jos \emph{viitetunnus} jätetään pois kirjallisuusluettelon kohdat numeroidaan automaattisesti. Numeroiden tai muiden tunnusten maksimileveys asetetaan komennon \verb|\begin{thebibliography}| jälkeen tulevalla parametrilla. Alla olevassa esimerkissä \verb|{99}| kertoo \LaTeX:lle, että yksikään bibliografian nimekkeiden numeroista ei ole leveämpi kuin 99. \begin{example} Partl~\cite{pa} on esittänyt, että \ldots \begin{thebibliography}{99} \bibitem{pa} H.~Partl: \emph{German \TeX}, TUGboat Vol.~9, No.~1 ('88) \end{thebibliography} \end{example} \chaptermark{Lisukkeet} % w need to fix the damage done by the %bibliography example. \thispagestyle{fancyplain} Laajempia projekteja ajatellen kannattaa tutustua Bib\TeX-ohjelmaan. Se sisältyy useimpiin \TeX-järjestelmiin. Ohjelma antaa mahdollisuuden ylläpitää tietokantaa kirjallisuudesta ja ottaa siitä mukaan tekstissä viitatut nimekkeet. Bib\TeX:n ulkoasu perustuu tyylimäärityksiin, jotka antavat mahdollisuuden tehdä erityyppisiä kirjallisuusluetteloita. \section{Hakemiston tekeminen} \label{sec:indexing} Hakemisto\index{hakemisto} on monissa kirjoissa hyödyllinen ominaisuus. \LaTeX:lla ja apuohjelmalla \texttt{makeindex}\footnote{Niissä järjestelmissä, jotka tukevat korkeintaan 8 merkin mittaisia tiedostonimiä, ohjelman nimenä saattaa olla \texttt{makeidx}.} voidaan generoida helposti hakemisto. Tässä tekstissä selitetään hakemiston teosta vain peruskomennot. Syvällisempi selvitys löytyy kirjasta \companion. \index{makeindex-ohjelma} \index{makeidx-paketti} Jotta \LaTeX{} osaisi tehdä hakemistoja, täytyy esittelyosassa ottaa käyttöön \pai{makeidx}-makropaketti komennolla: \begin{lscommand} \verb|\usepackage{makeidx}| \end{lscommand} \noindent lisäksi hakemiston tekemiseksi täytyy esittelyosaan panna komento: \begin{lscommand} \ci{makeindex} \end{lscommand} \noindent Hakemiston sisältö määritellään komennoilla: \begin{lscommand} \ci{index}\verb|{|\emph{avain}\verb|}| \end{lscommand} \noindent joissa \emph{avain} on hakemistoon tuleva hakusana. Hakemistokomennot pannaan tekstiin siihen kohtaan, johon hakemiston halutaan viittaavan. Taulukossa~\ref{index} selitetään \emph{avain}-argumentin syntaksia muutaman esimerkin voimin. \begin{table}[!tp] \caption{Hakemiston avainsanojen syntaksin esimerkkejä} \label{index} \begin{center} \begin{tabular}{@{}lll@{}} \textbf{Esimerkki} &\textbf{Hakemiston rivi} &\textbf{Kommentti}\\\hline \rule{0pt}{1.05em}\verb|\index{morjens}| &morjens, 1 &Yksinkertainen hakusana\\ \verb|\index{morjens!Petri}| &\hspace*{2ex}Petri, 3 &morjenksen alle tuleva hakusana\\ \verb|\index{Sam@\textsl{Sami}}| &\textsl{Sami}, 2& Muotoiltu hakusana\\ \verb|\index{Lin@\textbf{Liinu}}| &\textbf{Liinu}, 7& Sama kuin yllä\\ \verb.\index{Jaana|textbf}. &Jaana, \textbf{3}& Muotoiltu sivunnumero\\ \verb.\index{Jussi|textit}. &Jussi, \textit{5}& Sama kuin yllä\\ \verb.\index{eolienne@\'eolienne}. &\'eolienne, 4& Aksenttien käsittely \end{tabular} \end{center} \end{table} Kun \LaTeX{} käy läpi käsikirjoitustiedostoa, jokainen \verb|\index|-komento kirjoittaa hakemiston hakusanan yhdessä sivunumeron kanssa erityiseen tiedostoon. Tiedostolla on sama nimi kuin \LaTeX:n käsikirjoitustiedostolla, mutta eri pääte (\verb|.idx|). Seuraavaksi \texttt{makeindex}-ohjelma käsittelee tätä \texttt{.idx}-tiedostoa. \begin{lscommand} \texttt{makeindex} \emph{tiedosto} \end{lscommand} \texttt{Makeindex}-ohjelma generoi aakkostetun hakemiston jolla on sama tiedostonimi, mutta nyt päätteenä on \texttt{.ind}. Jos \LaTeX:n käsikirjoitustiedosto käsitellään jälleen kerran, aakkostettu hakemisto tulee mukaan dokumenttiin siihen kohtaan, josta \LaTeX{} löytää komennon \begin{lscommand} \ci{printindex} \end{lscommand} \LaTeXe:n mukana tuleva \pai{showidx}-makropakkaus tulostaa kaikki hakemiston hakusanat tekstin vasempaan marginaaliin. Tästä on apua oikoluettaessa dokumenttia ja hakemistoa tarkistettaessa. Huomaa, että \ci{index}-komento voi vaikuttaa ulkoasuun huolimattomasti käytettynä. \begin{example} Minun sanani \index{sana}. Vastaan sinun sanasi\index{sana}. Huomaa pisteen sijoittuminen. \end{example} \section{Tyylikkäät ylä- ja alatunnisteet} \label{sec:fancy} Piet van Oostrumin kirjoittama makropakkaus \pai{fancyhdr}\footnote{Saatavilla osoitteesta \CTANref|macros/latex/contrib/supported/fancyhdr|} lisää muutaman yksinkertaisen komennon, jolla voidaan määritellä dokumentin ylä- ja alatunnisteiden ulkoasu. Tämän sivun yläosassa nähdään käytännön toteutus makropakkauksen käytöstä. \begin{figure}[!htbp] \begin{lined}{\textwidth} \begin{verbatim} \documentclass{book} \usepackage{fancyhdr} \pagestyle{fancy} % tämä varmistaa, että otsikoiden tunnisteet % ovat pienillä kirjaimilla. \renewcommand{\chaptermark}[1]{\markboth{#1}{}} \renewcommand{\sectionmark}[1]{\markright{\thesection\ #1}} \fancyhf{} % poista ylä- ja alatunnisteen nykyiset asetukset \fancyhead[LE,RO]{\bfseries\thepage} \fancyhead[LO]{\bfseries\rightmark} \fancyhead[RE]{\bfseries\leftmark} \renewcommand{\headrulewidth}{0.5pt} \renewcommand{\footrulewidth}{0pt} \addtolength{\headheight}{0.5pt} % tilaa vaakaviivalle \fancypagestyle{plain}{% \fancyhead{} % perussivuille ei tule tunnisteita \renewcommand{\headrulewidth}{0pt} % eikä viivaa } \end{verbatim} \end{lined} \caption{Esimerkki \pai{fancyhdr}:n käytöstä} \label{fancyhdr} \end{figure} Hankalinta ylä- ja alatunnisteiden määrittelemisessä on otsikkotekstien saaminen sinne. \LaTeX:ssa tämä saadaan aikaan kaksivaiheisella tempulla. Ylä- ja alatunnisteen määrittelyissä käytetään komentoja \ci{rightmark} ja \ci{leftmark} esittämään vastaavaa luvun ja osion otsikkoa. Näiden komentojen arvot kirjoitetaan uusiksi aina kun vastaan tulee uusi luku tai osio. Joustavuuden nimissä \verb|\chapter|-komento kumppaneineen ei määrittele itse \ci{rightmark}:ia ja \ci{leftmark}:ia uusiksi, vaan se kutsuu komentoja \ci{chaptermark}, \ci{sectionmark} tai \ci{subsectionmark}, jotka sitten määrittelevät \ci{rightmark}:n ja \ci{leftmark}:n. Niinpä, mikäli luvun nimen ulkoasua halutaan muuttaa tunnisteessa, riittää, että \ci{chaptermark} määritellään uusiksi. \cih{sectionmark}\cih{subsectionmark} Kuva \ref{fancyhdr} näyttää tavan käyttää \pai{fancyhdr}-makroja niin, että ylätunnisteet näyttävät samalta kuin tässä kirjasessa. Joka tapauksessa on suositeltavaa hankkia käsiinsä alaviitteessä mainitussa osoitteessa olevan makropakkauksen käyttöohjeet. \section{Verbatim-makropakkaus} Aikaisemmin tässä kirjasessa tutustuttiin \ei{verbatim}-\emph{ympäristöön}. Tässä osiossa tutustutaan \pai{verbatim}-\emph{makropakkaukseen}, joka periaatteessa määrittelee \ei{verbatim}-ympäristön uusiksi. Makropakkaus pyrkii eroon joistakin alkuperäisen ympäristön rajoituksista. Tässä ei sinänsä ole mitään mullistavaa, mutta \pai{verbatim}-pakkauksen käyttö lisää myös uusia ominaisuuksia, mikä on syy sen mainitsemiseen tässä. \pai{verbatim}-pakkauksen lisää käyttöön \begin{lscommand} \ci{verbatiminput}\verb|{|\emph{tiedosto}\verb|}| \end{lscommand} \noindent komennon, jolla tekstiin voidaan lisätä ASCII tiedosto sellaisenaan, aivan kuin \ei{verbatim}-ympäristössä ladottuna. Koska \pai{verbatim}-makropakkaus on osa 'tools'-kokoelmaa, se pitäisi olla asennettu valmiiksi useimmissa järjestelmissä. Lisätietoja tästä pakkauksesta saa lukemalla \cite{verbatim}:n. \section{\LaTeX:n pakkausten imurointi ja asentaminen} Useimmat \LaTeX-järjestelmiin on asennettu valmiiksi iso joukko erilaisia makropakkauksia, mutta lisää löytyy verkosta. Pakkauksia kannattaa etsiä Internetissä pääasiassa CTAN:sta (\verb|http://www.ctan.org/|). Eräät pakkauksista kuten \pai{geometry}, \pai{hyphenat} ja monet muut koostuvat kahdesta tiedostosta: toisella on \texttt{.ins}-pääte ja toisella \texttt{.dtx}. Usein mukana on \texttt{readme.txt}-tiedosto, joka sisältää lyhyen kuvauksen pakkauksesta. Tämä tiedosto tulisi lukea ensin. Joka tapauksessa kun tiedostot on kopioitu koneeseen, ne pitää prosessoida niin, että (a) \TeX-järjestelmä tietää uusien pakkausten olemassaolosta ja (b) dokumentaatio saadaan käyttöön. Ensimmäinen toimenpide suoritetaan seuraavasti: \begin{enumerate} \item Aja \texttt{.ins}-tiedosto \LaTeX:lla, jotta \eei{.sty}-tiedosto saadaan purettua paketista. \item Siirrä \eei{.sty}-tiedosto paikkaan, josta järjestelmä löytää sen. Yleensä tämä on hakemisto \texttt{\ldots/\emph{localtexmf}/tex/latex} (Windowsin ja OS/2:n käyttäjät voivat tietysti vaihtaa tilalle kenoviivat) \item \TeX-järjestelmän tiedostotietokanta päivitetään. Komennon nimi riippuu käytettävästä \LaTeX-järjestelmästä: teTeX, fpTeX -- \texttt{texhash}; web2c -- \texttt{maktexlsr}; MikTeX -- \texttt{initexmf -update-fndb} tai sitten voidaan käyttää graafista käyttöliittymää. \end{enumerate} \noindent Nyt \texttt{.dtx}-tiedostosta voidaan purkaa dokumentaatio. \begin{enumerate} \item Aja \texttt{.dtx}-tiedosto \LaTeX:lla. Tämä luo \texttt{.dvi}-tiedoston. Huomaa, että \LaTeX:ia joudutaan ehkä ajamaan useamman kerran, jotta ristiviittaukset saadaan kohdalleen. \item Tarkista, onko \LaTeX\ tehnyt muiden tiedostojen joukkoon \texttt{.idx}-tiedoston. Jos tätä tiedostoa ei löydy, voidaan siirtyä kohtaan \ref{step:final} \item Hakemiston luomiseksi anna seuraava komento:\\ \fbox{\texttt{makeindex -s gind.ist \textit{nimi}}}\\ jossa \textit{nimi} on pakettitiedoston nimi ilman mitään päätettä. \item Aja vielä kerran \texttt{.dtx}-tiedosto \LaTeX:lla.\label{step:next} \item Tee vielä lopuksi \texttt{.ps}- tai \texttt{.pdf}-tiedosto lukunautinnon kasvattamiseksi.\label{step:final} \end{enumerate} Joskus tiedostojen joukkoon on ilmestynyt \texttt{.glo}-tiedosto (eli sanasto). Aja seuraava komento kohtien \ref{step:next} ja \ref{step:final} välissä: \noindent\texttt{makeindex -s gglo.ist -o \textit{nimi}.gls \textit{nimi}.glo} \noindent Muista ajaa \texttt{.dtx}-tiedosto vielä kerran \LaTeX:lla ennen siirtymistä kohtaan \ref{step:final}. %%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%% % Contents: Chapter on pdfLaTeX % French original by Daniel Flipo 14/07/2001 %%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%% \section{pdf{\LaTeX}:n kanssa työskentely} \label{sec:pdftex}\index{PDF} \secby{Daniel Flipo}{Daniel.Flipo@univ-lille1.fr}% PDF on \wi{hyperteksti}dokumenttiformaatti. WWW-sivujen tapaan jotkin dokumentin sanoista ovat hyperlinkkejä. Ne toimivat linkkeinä eri osiin dokumenttia tai jopa toisiin dokumentteihin. Jos hyperlinkkiä klikkaa päätyy linkin osoittamaan kohteeseen. {\LaTeX}:n tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että kaikki \ci{ref} ja \ci{pageref} viittaukset ovat muuttuneet hyperlinkeiksi. Tämän lisäksi sisällysluettelosta, hakemistosta ja muista vastaavista luetteloista tulee hyperlinkkiluetteloita. Useimmat WWW-sivuista on kirjoitettu HTML:llä \emph{(HyperText Markup Language)}. Luonnontieteellisiä dokumentteja kirjoitettaessa tällä formaatilla on pari merkittävää puutetta: \begin{enumerate} \item HTML ei tue matemaattisia kaavoja. Niitä varten on kyllä olemassa oma standardi, mutta usemmat nykyiset selaimet eivät tue sitä, tai järjestelmistä puuttuvat tarvittavat kirjasimet. \item HTML-dokumenttien tulostaminen on mahdollista, mutta tulokset riippuvat käyttöjärjestelmästä ja selaimesta. Tulokset ovat kilometrien päässä siitä, mihin on totuttu {\LaTeX}:n maailmassa. \end{enumerate} Useasti on yritetty tehdä käännösohjelmia {\LaTeX}:sta HTML:ään. Eräät ovat jopa onnistuneet melko hyvin siinä mielessä, että ne ovat pystyneet tuottamaan hyväksyttäviä WWW-sivuja normaalista {\LaTeX}:n käsikirjoitustiedostosta. Mutta kaikki kääntäjät oikaisevat vähän sieltä sun täältä. Heti jos aletaan käyttää vähän mutkikkaampia {\LaTeX}:n piirteitä ja makropakkauksia, homma menee pieleen. Ne kirjoittajat, jotka haluavat esittää dokumenttinsa typografisesti laadukkaina myös verkossa, käyttävät PDF:ää \emph{(Portable Document Format)}, joka säilyttää dokumenttien ulkoasun ja mahdollistaa linkkien käytön. Useimmissa nykyisissä selaimissa on apuohjelma, joka sallii PDF-dokumentin avaamisen suoraan selaimeen. Vaikka DVI ja PS katseluohjelmia on olemassa melkein kaikille käyttöjärjestelmille, on kuitenkin todettava, että PDF-dokumenttien katseluun tarkoitetut \wi{acrobat reader} ja \wi{xpdf} ovat vielä näitäkin yleisempiä. Niinpä PDF-version tarjoaminen mahdollistaa suuremman lukijakunnan hankkimisen. \subsection{PDF-dokumentteja verkkoon} PDF-tiedoston tuottaminen {\LaTeX}:n lähdetiedostosta on hyvin helppoa kiitos H\`an~Th\'{\^e}~Th\`anhin kehittämän ohjelman pdf{\TeX}:n. Se tuottaa {\TeX}:n normaalisti tuottaman DVI-tulosteen sijasta PDF-tulosteen. Lisäksi {\LaTeX}-dokumentteja varten on olemassa pdf\LaTeX. \index{pdftex@pdf\TeX}\index{pdftex@pdf\LaTeX} Useimmissa {\TeX}-järjestelmissä (mm.~te\TeX{}, fp\TeX{}, Mik\TeX, \TeX{}Live ja CMac\TeX{}) on mukana sekä pdf\TeX{} että pdf\LaTeX{}. PDF:n tuottamiseksi DVI:n sijasta riittää, että korvataan komento \texttt{latex tiedosto.tex} komennolla \texttt{pdflatex tiedosto.tex}. Niissä järjestelmissä, joissa \LaTeX{}:ia ei käytetä komentotulkista käsin, on ilmeisesti tätä varten erityinen graafinen valintanäppäin. \LaTeX:ssa voidaan määritellä paperin koko käyttämällä documentclassin parametreina esim.~\texttt{a4paper} tai \texttt{letterpaper}. Tämä toimii myös pdf\LaTeX:ssa, mutta tämän lisäksi pdf\TeX{} tarvitsee tiedon myös paperin fyysisestä koosta eikä pelkästään latomiseen käytetystä alueesta. \index{paper size} Jos käytetään \pai{hyperref}-makropakkausta (ks. sivu \pageref{ssec:pdfhyperref}), paperin koko määräytyy automaattisesti. Muutoin tämä pitää tehdä käsin lisäämällä määrittelyosaan seuraavat rivit: \begin{code} \begin{verbatim} \pdfpagewidth=\paperwidth \pdfpageheight=\paperheight \end{verbatim} \end{code} Seuraavassa osiossa käsitellään yksityiskohtaisemmin normaalin \LaTeX:n ja pdf\LaTeX:n välisiä eroja, jotka voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: käytettävät kirjasimet, kuvien mahdollinen tiedostomuoto, ja hyperlinkkien lisääminen käsin. \subsection{Kirjasimet} \wi{pdf\LaTeX} hyväksyy kaikki mahdolliset kirjasintyypit (PK bittikartat, TrueType, \PSi{} type~1\dots), mutta \LaTeX:n pääasiallinen kirjasintyyppi eli bittikarttoina toteutetut PK-kirjasimet tuottavat ruman lopputuloksen kun dokumenttia katsellaan Acrobat Readerilla. On parasta käyttää ainoastaan \PSi{} Type 1 kirjasimia, jotta dokumentit näyttäisivät myös näytöllä hyviltä. \emph{Nykyisissä TeX-järjestelmissä tämä tapahtuu automaattisesti. Kannattaa kokeilla. Mikäli kaikki toimii oikein, voidaan tämä kohta jättää lukematta.} Computern Modernin ja AMS-kirjasinten \PSi{} Type 1 versiot on tehnyt Blue Sky Research ja Y\&Y, Inc., jotka siirsivät tekijänoikeudet American Mathematical Societylle. Kirjasimet julkistettiin alkuvuodesta 1997 ja ne sisältyvät useimpiin \TeX-järjestelmiin. Mikäli kuitenkin {\LaTeX}:ia käytetään muiden kuin englanninkielisten dokumenttien kirjoittamiseen, joudutaan käyttämään EC, LH, tai CB kirjasimia (ks. huomioita \texttt{OT1}-kirjasimesta sivulla~\pageref{OT1}). Vladimir Volovich on tehnyt cm-super font kokoelman, joka kattaa kokonaan kirjasinkokoelmat EC/TC, EC Concrete, EC Bright ja LH. Se on saatavilla osoitteesta \texttt{CTAN:/fonts/ps"-type1/cm-super} ja sisältyy \TeX{}Live7- and Mik\TeX-järjestelmiin. Vastaavasti Apostolos Syropouloksen tekemät type~1 kreikkalaiset CB-kirjasimet ovat saatavilla osoitteesta \texttt{CTAN:/tex-archive/fonts/greek/cb}. Valitettavasti kumpikaan kirjasinkokoelma ei typografiselta laadultaan vastaa Blue Sky/Y\&Y:n Type~1 CM kirjasimia. Niiden muunnos tehtiin täysin automaattisesti, eikä dokumentti näytä näytöllä välttämättä yhtä hyvältä kuin sellaiset, jotka käyttävät Blue Sky/Y\&Y:n type 1 CM-kirjasimia. Tulostuslaitteilla, joiden resoluutio on tarkempi, tulokset ovat kuitenkin identtiset alkuperäisten bittikartta EC/LH/CB-kirjasinten kanssa. Mikäli dokumentti tehdään yhdellä latinalaista kirjaimistoa käyttävällä kielellä, on mahdollista käyttää muita vaihtoehtoja. \begin{itemize} \item On mahdollista käyttää \pai{aeguill}-makropakettia eli \emph{Almost European Computer Modern with Guillemets}.\footnote{Lähes European Computer Modern lisättynä ranskalaisin lainausmerkein} Riittää kun dokumentin määrittelyosaan lisätään rivi \verb+\usepackage{aeguill}+\paih{aeguill}, jolloin virtuaaliset AE-kirjasimet korvaavat EC-kirjasimet. \item Voidaan käyttää myös \pai{mltex}-makropakettia, mutta tämä toimii vain jos pdf\TeX-ohjelma on käännetty \wi{mltex}-optiolla. \end{itemize} Virtuaalinen AE-kirjasinkokoelma saa {Ml\TeX}-systeemin tavoin {\TeX}:n luulemaan, että käytössä on täysi 256 merkin merkistö lisäämällä puuttuvat merkit CM-kirjasimesta ja järjestelemällä ne EC-kirjasimen merkistöksi. Tämä mahdollistaa type 1 muotoa olevien CM~kirjasinten käytön. Koska kirjasin noudattaa nyt T1-merkistöä, tavutus toimii useimmissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä Euroopan kielissä. Ainoa haittapuoli on, että keinotekoisesti luotuja AE-merkkejä ei voi hakea Acrobat Readerin \texttt{Find}-toiminnolla, joten sanoja, joiden kirjaimissa on aksentti ei pysty hakemaan PDF"-dokumentissa.\footnote{Lisäksi AE-kirjasimista puuttuu muutama T1-merkistön kirjain. Tästä syystä tämän dokumentin PDF-tuloste käyttää yllämainittua cm-super kirjasinkokoelmaa. (suom. huom.)} Venäjänkielisille dokumenteille vastaava ratkaisu on käyttää C1"-virtuaalikirjasimia, jotka löytyvät osoitteesta \texttt{ftp://ftp.vsu.ru/pub/tex/font-packs/c1fonts}. Nämä yhdistävät normaalit Blueskyn CM type~1 kirjasimet Paradissan ja BaKoMan CMCYR type~1 kirjasimiin. Kaikki ovat saatavilla CTAN:ssa. Koska Paradissa sisältää ainoastaan venäläiset kirjaimet, ei C1-kirjasimessa ole lainkaan muita kyrillisiä kirjaimia.\footnote{Tahtoo sanoa sitä, että kirjasimella voidaan latoa venäjän lisäksi bulgariaa, muttei muita kyrillistä kirjaimistoa käyttäviä kieliä.} Toinen vaihtoehto on käyttää jotain muuta \PSi{} type~1 kirjasinta. Itseasiassa jopa Acrobat Readerin mukana tulee muutama. Koska näiden kirjasinten mittasuhteet ovat erilaiset, tekstin ulkoasu muuttuu. Yleensä muut kirjasimet vievät enemmän tilaa kuin CM-kirjasimet. Lisäksi dokumentin visuaalinen yhtenäisyys kärsii, koska Timesia, Helveticaa ja Courieria (joita yleensä käytetään korvaavina kirjasimina) ei ole suunniteltu käytettäväksi yhdessä samalla tavoin kuin Computer Modern kirjasinten vastaavia kirjasinleikkauksia. Tähän tarkoitukseen on valmiina kaksi kirjasinkokoelmaa: \pai{pxfonts}, joka perustuu \emph{Palatinoon}, on leipätekstin kirjasin, ja \pai{txfonts}-makropaketti, joka perustuu \emph{Timesiin}. Niiden käyttöön riittää seuraavien rivien lisääminen dokumentin määrittelyosaan: \begin{code} \begin{verbatim} \usepackage[T1]{fontenc} \usepackage{pxfonts} \end{verbatim} \end{code} HUOM: \texttt{.log}-tiedostossa saattaa esiintyä dokumentin kääntämisen jälkeen seuraavanlaisia rivejä \begin{verbatim} Warning: pdftex (file eurmo10): Font eurmo10 at ... not found \end{verbatim} Ne tarkoittavat, että jotakin dokumentissa käytettyä kirjasinta ei löydetty. Tämä ongelma vaatii ehdottomasti korjaamista, koska voi olla, että PDF dokumentissa \emph{eivät näy lainkaan ne sivut, joista puuttuu kirjasimia}. Koko tämä kirjasinhomma ja erityisesti laadukkaiden EC type~1 kirjasinten puute vaivaa useita tahoja. Vähän aikaa sitten saataville tulivat uudet korkealaatuiset Latin Modern (LM) "=kirjasimet. Mikäli käytössä on tuore {\TeX}-järjestelmä, on mahdollista, että kirjasimet on jo asennettu ja riittää, että dokumentin määrittelyosaan lisätään rivit: \begin{code} \begin{verbatim} \userpackage{lmodern} \usepackage[T1]{fontenc} \usepackage{textcomp} \end{verbatim} \end{code} ja käytössä on nyt koko latinalainen T1-merkistö pdf-tulostusta varten. \subsection{Grafiikan käyttö} \label{ssec:pdfgraph} Grafiikan lisääminen dokumenttiin onnistuu parhaiten \pai{graphicx}-makropakkauksella (ks.~\pageref{eps}). Erityistä \emph{driver}-optiota käyttämällä \texttt{pdftex} toimii myös pdf{\LaTeX}:ssa: \begin{code} \begin{verbatim} \usepackage[pdftex]{color,graphicx} \end{verbatim} \end{code} Yllä olevassa esimerkissä on käytetty värioptiota, koska värin käyttäminen on luontevaa verkkodokumenteissa. Se hyvistä uutisista. Huono uutinen on se, että {\EPSi}-grafiikka ei toimi Pdf{\LaTeX}:ssa. Mikäli \ci{includegraphics}-komento ei määrittele tiedostopäätettä, \pai{graphicx} alkaa etsiä sopivaa tiedostoa omin päin \emph{driver}-option asetuksista riippuen. \texttt{pdftex}:ssä haettavat päätteet ovat \texttt{.png}, \texttt{.pdf}, \texttt{.jpg}, \texttt{.mps} ( \MP\index{metapost@\MP}) ja \texttt{.tif}, \emph{muttei} \texttt{.eps}. Helpoin tapa selvitä tästä ongelmasta on muuntaa EPS-tiedosto PDF-muotoon käyttämällä useimista järjestelmistä löytyvää \texttt{epstopdf}-työkalua. Vektorigrafiikalle (piirustuksille) tämä on hyvä ratkaisu. Bittikarttakuville (valokuvat, skannatut kuvat) tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisu, sillä PDF-formaatti tukee itsessään PNG- ja JPEG-kuvia. PNG sopii näyttökaappauksille ja muille vähävärisille kuville. JPEG sopii tilaa säästävänä valokuville. Voi olla parempi jättää joidenkin geometristen kuvioiden piirtäminen ja sen sijasta kuvata ne erityisellä komentokielellä, kuten useimmista {\TeX}-järjestelmistä löytyvällä \MP-kielellä.\index{metapost@\MP} Siihen on saatavissa kattava käyttöopas. \subsection{Hypertekstilinkit} \label{ssec:pdfhyperref} \pai{hyperref}-makropaketti muuttaa kaikki dokumentin ristiittaukset hyperlinkeiksi. Jotta tämä toimisi kunnolla, pitää dokumentin esittelyosaan panna viimeiseksi kommennoksi \verb+\usepackage[pdftex]{hyperref}+ \pai{hyperref}-makrojen toiminnan virittelyyn on olemassa lukuisia optioita: \begin{itemize} \item joko pilkuin erotettuna listana pdftex-option jälkeen\\ \verb+\usepackage[pdftex]{hyperref}+ \item tai omilla riveillään komennon \verb+\hypersetup{+\emph{options}\verb+}+ yhteydessä. \end{itemize} Ainoa pakollinen optio on \texttt{pdftex}; loput ovat vapaavalintaisia ja ne vaikuttavat hyperref-paketin toimintaan.\footnote{On syytä huomata, että \pai{hyperref}-makropakettia voidaan käyttää myös muutoinkin kuin pdf{\TeX}:n kanssa. Sitä voidaan käyttää myös erityisen PDF-informaation lisäämiseksi normaalin {\LaTeX}:n DVI-tulosteeseen, joka voidaan sitten muuntaa PS-tiedostoksi \texttt{dvips}:llä ja se voidaan lopuksi muuntaa PDF:ksi Adobe Distillerillä.} Seuraavassa listassa oletusarvot eivät ole kursiivissa. \begin{description} \item [\texttt{bookmarks (=true,\textit{false})}] näytä tai piilota PDF:n sisällysluettelo kun dokumentti avataan katseltavaksi \item [\texttt{unicode (=false,\textit{true})}] mahdollistaa muidenkin kuin latinalaisen perusmerkistön käytön Acrobatin sisällysluettelossa \item [\texttt{pdftoolbar (=true,\textit{false})}] näytä tai piilota Acrobatin työkalupalkki \item [\texttt{pdfmenubar (=true,\textit{false})}] näytä tai piilota Acrobatin valikot \item [\texttt{pdffitwindow (=true,\textit{false})}] säätää pdf-dokumentin suurennossuhdetta näyttöön avattaessa \item [\texttt{pdftitle (=\{teksti\})}] määrittelee Acrobatin \texttt{Document Info}-ikkunassa näkyvän tekstin, joka kertoo dokumentin nimen \item [\texttt{pdfauthor (=\{teksti\})}] PDF-dokumentin tekijän nimi \item [\texttt{pdfnewwindow (=true,\textit{false})}] määrittelee pitääkö dokumentin linkin kautta avattu uusi dokumentti avata uuteen ikkunaan \item [\texttt{colorlinks (=false,\textit{true})}] ympäröi linkit värillisellä kehyksellä (\texttt{false}) tai esittää linkkien tekstin värillisenä (\texttt{true}). Väri voidaan määritellä seuraavilla optioilla (tässä on esitetty oletusvärit): \begin{description} \item [\texttt{linkcolor (=red)}] ristiviittausten väri, \item [\texttt{citecolor (=green)}] kirjallisuusviittausten väri \item [\texttt{filecolor (=magenta)}] toiseen tiedostoon johtavien linkkien väri \item [\texttt{urlcolor (=cyan)}] URL-linkkien väri (sähköposti, webbilinkit) \end{description} \end{description} \vspace{\baselineskip} Mikäli oletusarvot kelpaavat käytä: \begin{code} \begin{verbatim} \usepackage[pdftex]{hyperref} \end{verbatim} \end{code} Jos sisällysluettelo halutaan esiin ja linkit väreissä (\texttt{=true}-arvoa ei ole pakko käyttää): \begin{code} \begin{verbatim} \usepackage[pdftex,bookmarks,colorlinks]{hyperref} \end{verbatim} \end{code} Kun PDF on tarkoitettu tulostamiseen, värilliset linkit näkyvät lopputuloksessa harmaina ja ne vaikeuttavat lukemista. Voidaan käyttää värillisiä kehyksiä, jotka eivät näy tulostettaessa: \begin{code} \begin{verbatim} \usepackage{hyperref} \hypersetup{colorlinks=false} \end{verbatim} \end{code} \noindent tai linkit voidaan esittää mustina: \begin{code} \begin{verbatim} \usepackage{hyperref} \hypersetup{colorlinks,% citecolor=black,% filecolor=black,% linkcolor=black,% urlcolor=black,% pdftex} \end{verbatim} \end{code} Kun halutaan ainoastaan tallentaa tietoa PDF-tiedoston \texttt{Document Info} -osaan: \begin{code} \begin{verbatim} \usepackage[pdfauthor={Pierre Desproges}% pdftitle={Des femmes qui tombent},% pdftex]{hyperref} \end{verbatim} \end{code} \vspace{\baselineskip} Ristiviittauksissa voidaan käyttää automaattisten linkkien sijasta myös käsin määriteltyjä linkkejä komennolla \begin{lscommand} \ci{href}\verb|{|\emph{url}\verb|}{|\emph{tekstiä}\verb|}| \end{lscommand} Koodi \begin{code} \begin{verbatim} \href{http://www.ctan.org}{CTAN} webbiosoite. \end{verbatim} \end{code} tuottaa tekstin ``\href{http://www.ctan.org}{CTAN}''; Kun sanaa ``\textcolor{magenta}{CTAN}'' klikataan, päädytään CTAN:n WWW-sivulle. Jos linkin kohden on paikallinen tiedosto, voidaan käyttää komentoa: \begin{verbatim} Täydellinen dokumentaatio on \href{manual.pdf}{tässä} \end{verbatim} Mikä tuottaa tekstin ``Täydellinen dokumentaatio on \textcolor{cyan}{tässä}''. Kun sanaa ``\textcolor{cyan}{tässä}'' klikataan avautuu tiedosto \texttt{manual.pdf}. (Tiedostopolku riippuu lähtödokumentin sijainnista). Artikkelin tekijä ehkä haluaa, että lukijat voivat helposti lähettää sähköpostiviestejä. Tähän voidaan käyttää \ci{href}-komentoa nimiösivulla olevan \ci{author}-komennon sisällä: \begin{code} \begin{verbatim} \author{Timo Hellgren $<$\href{mailto:timo.hellgren@vtt.fi}% {timo.hellgren@vtt.fi}$>$ \end{verbatim} \end{code} Linkki on tässä esitetty niin, että sähköpostiosoite näkyy linkin sijasta myös itse sivulla. Tämä sen vuoksi, että linkki\\ \verb+\href{mailto:timo.hellgren@vtt.fi}{Timo Hellgren}+\\ toimisi kyllä Acrobatissa, mutta tulostettaessa paperille sähköpostiosoite ei olisi enää näkyvissä. \subsection{Linkkiongelmia} Esimerkin:\footnote{pdfTeX varoitus: kohde, jolla on sama tunniste, on jo käytössä, duplikaattia ei huomioida} \begin{verbatim} ! pdfTeX warning (ext4): destination with the same identifier (name{page.1}) has been already used, duplicate ignored \end{verbatim} mukaisia viestejä tulee, kun laskurit on nollattu esim. käyttämällä \texttt{book}-dokumenttiluokassa komentoa \ci{mainmatter}. Se asettaa sivunnumerolaskurin takaisin arvoon 1 kirjan ensimmäisen luvun kohdalla. Koska kuitenkin kirjan alkuosassa on myös sivu, jonka numero on 1, eivät mahdolliset linkit sivulle 1 enää ole yksiselitteisiä. Tästä johtuen tulee ilmoitus, että duplikaatti on jätetty huomiotta. Tämä voidaan välttää, tosin vain sivunnumerolaskurin osalta, lisäämällä \texttt{plainpages=false} hyperrefin optioiden joukkoon. Radikaalimpi ratkaisu on \texttt{hypertexnames=false}-option käyttäminen, mutta tämä aiheuttaa sen, että hakemiston linkit dokumentin sivuille lakkaavat toimimasta. \subsection{Sisällysluettelo-ongelmia} PDF-sisällysluettelon teksti ei aina näytä halutulta. Koska sisällysluettelon linkkitekstit ovat ``vain tekstiä'', on käytössä vähemmän merkkejä kuin {\LaTeX}:n normaalitekstissä. Hyperref huomioi nämä ongelmat varoituksella: \begin{code} \begin{verbatim} Package hyperref Warning: Token not allowed in a PDFDocEncoded string: \end{verbatim} \end{code} Ongelma voidaan kiertää määrittelemällä ongelmallisen tekstin tilalle uusi teksti: \begin{lscommand} \ci{texorpdfstring}\verb|{|\emph{\TeX{} teksti}\verb|}{|\emph{sisällysluettelon teksti}\verb|}| \end{lscommand} Matemaattiset ilmaisut ovat tyypillinen ongelmatapaus: \begin{code} \begin{verbatim} \section{\texorpdfstring{$E=mc^2$}% {E\ =\ mc\texttwosuperior}} \end{verbatim} \end{code} mikä muuttaa tekstin \verb+\section{$E=mc^2$}+ sisällysluettelossa muotoon ``E=mc2''. Värien käyttö ei myöskään toimi sisällysluettelossa: \begin{code} \verb+\section{\textcolor{red}{Punainen !}}+ \end{code} tuottaa tekstin ``redPunainen!''. Komentoa \verb+\textcolor+ ei huomioida, mutta sen argumentti {red} tulostetaan näkyviin. Käyttämällä \begin{code} \verb+\section{\texorpdfstring{\textcolor{red}{Punainen !}}{Punainen\ !}}+ \end{code} lopputuloksesta tulee luettavampi. \subsubsection{Yhteensopivuus {\LaTeX}:n ja pdf{\LaTeX}:n välillä} \label{sec:pdfcompat} Ideaalitapauksessa dokumentin pitäisi toimia yhtä hyvin {\LaTeX}:n ja pdf{\LaTeX}:n kanssa. Suurin ongelma tässä on grafiikan käyttäminen. Yksinkertainen ratkaisu on \emph{jättää järjestelmällisesti} \ci{includegraphics}-komennosta pois tiedostopääte. Silloin sopivaa tiedostoa haetaan automaattisesti työhakemistosta. Riittää, että grafiikkatiedostoista on tehty tarkoitukseen sopivat versiot. \LaTeX{} etsii \texttt{.eps}-tiedostoja, ja pdf\LaTeX{} yrittää löytää tiedostoa, jonka pääte on \texttt{.png}, \texttt{.pdf}, \texttt{.jpg}, \texttt{.mps} tai \texttt{.tif} (tässä järjestyksessä). Mikäli PDF-versiota varten tarvitaan eri koodausta, voidaan esittelyosaan lisätä \pai{idpdf}"-pakkaus\footnote{Selitys sille, miksi pitää käyttää tätä pakkausta löytyy {\TeX}-FAQ:sta kohdasta \url{http://www.tex.ac.uk/cgi-bin/texfaq2html?label=ifpdf}.} Pakkaus on mahdollisesti jo asennettu valmiiksi. Mikäli näin ei kuitenkaan ole on käytössä luultavasti MiK{\TeX}, joka asentaa puuttuvan pakkauksen ensimmäisellä käyttökerralla. Tämä pakkaus määrittelee erityisen komennon \ci{ifpdf}, joka mahdollistaa ehtolauseiden kirjoittamisen. Esimerkissä PostScript"-versiosta halutaan mustavalkoinen tulostuskustannusten vuoksi, mutta PDF-versiosta halutaan värillinen näytöllä selailua varten. \begin{code} \begin{verbatim} \ifpdf \usepackage[T1]{fontenc} \usepackage{aeguill} \usepackage[pdftex]{graphicx,color} \usepackage[pdftex,colorlinks]{hyperref} \else \usepackage[T1]{fontenc} \usepackage[dvips]{graphicx} \usepackage[dvips]{hyperref} \fi \end{verbatim} \end{code} Esimerkissä on hyperref-pakkausta on käytetty myös silloin kun lopputulos ei ole PDF-tiedosto. Tämä tekee mahdolliseksi käyttää \ci{href}-komentoa kummassakin tapauksessa, jolloin ehtolausetta ei tarvitse kirjoittaa joka kerta kun komentoa käytetään. On huomattava, että uusimmissa {\TeX}-järjestelmissä (kuten {\TeX}Live), kun käytetään makropakkauksia \pai{graphicx} ja \pai{color} valinta \texttt{pdftex}:n ja \texttt{dvips}:n välillä tapahtuu automaattisesti \texttt{graphics.cfg}- ja \texttt{color.cfg}-tiedoston asetuksista riippuen. \section{Esitelmien tekeminen dokumenttiluokalla \pai{beamer}} \label{sec:beamer} \secby{Daniel Flipo}{Daniel.Flipo@univ-lille1.fr} Tieteellisen työn tulokset voidaan esittää liitutaululla, kalvoilla tai suoraan kannettavalla tietokoneella sopivaa ohjelmistoa käyttämällä. Kun \wi{pdf\LaTeX}:ia käytetään dokumenttiluokan \pai{beamer} kanssa voidaan luoda PDF-esityksiä, jotka näyttävät tehdyn PowerPointilla. Acrobat Reader on kuitenkin saatavilla useammille käyttöjärjestelmille kuin PowerPoint. \pai{beamer}-luokka käyttää makropakkauksia \pai{graphicx}, \pai{color} ja \pai{hyperref} optiolla, jotka soveltuvat esitelmiin. %La figure~\ref{fig:pdfscr} contient un exemple de fichier minimal à %compiler avec \wi{pdf\LaTeX} et le %résultat produit. % Écran capturé par ImageMagick (man ImageMagick) fonction « import » % et convertie en jpg toujours par ImageMagick. \begin{figure}[htbp] \begin{verbatim} \documentclass[10pt]{beamer} \usepackage[latin1]{inputenc} \usepackage[finnish]{babel} \usepackage[T1]{fontenc} \mode{% \usetheme[hideothersubsections,right,width=22mm]{Goettingen} } \title{Yksinkertainen esitelmä} \author[D. Flipo]{Daniel Flipo} \institute{U.S.T.L. \& GUTenberg} \titlegraphic{\includegraphics[width=20mm]{USTL}} \date{2005} \begin{document} \begin{frame} \titlepage \end{frame} \section{Esimerkki} \begin{frame} \frametitle{Tekemistä lepopäivän ratoksi} \begin{block}{Sitä voi vaikka \ldots} \begin{itemize} \item ulkoiluttaa koiraa\dots \pause \item lukea kirjaa\pause \item kiusata kissaa\pause \end{itemize} \end{block} ja paljon muuta \end{frame} \end{document} \end{verbatim} \caption{Esimerkkikoodia \pai{beamer}-luokan esittelemiseksi} \label{fig:code-beamer} \end{figure} Kun PDF{LaTeX}:lla käännetään kuvassa \ref{fig:code-beamer} esitetty koodi, saadaan PDF-tiedosto, jossa on nimiösivu ja toinen sivu, jossa on lista, jonka kohdat tulevat esiin yksi kerrallaan. Eräs \pai{beamer}-luokan eduista on sen tuottama PDF-tiedosto. Näin ei tarvita ensin esim. \pai{prosper}-makropakkauksen tuottamaa PostScript-tiedostovaihetta tai \pai{ppower4}-paketin tarvitsemaa ylimääräistä jälkikäsittelyvaihetta. Käyttämällä \pai{beamer}-luokkaa, voidaan tuottaa samasta dokumentista erilaisia versioita. Käsikirjoitustiedossa voi olla hakasulkeiden sisällä erityisiä ohjeita näitä eri versioita varten. Seuraavat versiota ovat käytössä: \begin{description} \item[beamer] yllä mainitun PDF-esitelmän tekemiseksi. \item[trans] kalvoja varten. \item[handout] tulosteiden jakamiseksi osanottajille. \end{description} Oletusarvoinen versio on \texttt{beamer}, joka voidaan vaihtaa esim. tulosteiden tuottamiseksi seuraavasti: \verb|\documentclass[10pt,handout]{beamer}|. Esitelmän ulkoasu riippuu valitusta ulkoasutyylistä. Näitä voidaan valita \pai{beamer}-luokan mukana tulevista tai sitten voidaan tehdä omia ulkoasutyylejä. Lisätietoja on saatavilla dokumentista \texttt{beameruserguide.pdf}. Tutkitaanpa tarkemmin kuvan~\ref{fig:code-beamer} koodia. Näytön versiota varten on valittu \emph{Goettingen}-ulkoasutyyli, jossa sisällysluetteloon on liitetty navigointipaneeli. Optioilla voidaan määritellä paneelin koko (tässä tapauksessa 22~mm) ja sen sijainti (tekstin oikealla puolella). Optio \emph{hideothersubsections} näyttää kaikkien lukujen otsikot, mutta ainoastaan parhaillaan läpi käytävän luvun alaosiot. Versioille \verb|\mode| ja \verb|\mode| ei ole mitään erityisiä ulkoasumäärityksiä. Niissä on käytetty oletusulkoasua. Komennot \verb|\title{}|, \verb|\author{}|, \verb|\institute{}|, ja \verb|\titlegraphic{}| määrittelevät nimiösivun sisällön. Vapaavalintaiset argumentit komennoissa \verb|\title[]{}| ja \verb|\author[]{}| antavat mahdollisuuden määritellä \emph{Goettingen}-tyylin navigointipalkkiin esitelmän ja tekijän nimistä eri versiot. Paneelin otsikot ja alaotsikot luodaan komennoilla \verb|\section{}| ja \verb|\subsection{}|, jotka sijoitetaan \ei{frame}-ympäristön \emph{ulkopuolelle}. Näytön alareunssa olevia pieniä navigointikuvakkeita voidaan myös käyttää siirtymiseen sivulta toiselle. Niiden sijainti ei riipu käytetystä ulkoasutyylistä. Jokaisen kalvon tai näytöllisen sisältö pitää olla \ei{frame}-ympäristön sisällä. Kulmasulkeissa (\verb|<| ja \verb|>|) voidaan antaa argumentti, joka sallii tietyn kalvon jättämisen pois jossain esitelmän versioista. Esimerkissä ensimmäistä sivua ei näytetä tulostetussa veriossa, koska siinä on käytetty argumenttia \verb||. On suositeltavaa antaa otsikko jokaiselle kalvolle, ensimmäistä lukuunottamatta. Tämä tehdään komennolla \verb|\frametitle{}|. Mikäli tarvitaan alaotsikkoa, voidaan käyttää \ei{block}-ympäristöä esimerkissä kuvatulla tavalla. Komennot \verb|\section{}| ja \verb|\subsection{}| eivät toimi kalvoilla. Luettelon kohdat saadaan näkyviin yksi kerrallaan komennolla \verb|\pause|. Muita tehokeinoja varten on komennot \verb|\only|, \verb|\uncover|, \verb|\alt| ja \verb|\temporal|. Useimmissa tapauksissa kulmasulkeilla voidaan myös räätälöidä esitelmää. Ohjedokumentti \texttt{beameruserguide.pdf} on syytä lukea täydellisen kuvan saamiseksi. Näitä makroja kehitetään jatkuvasti. Viimeisin tieto löytyy WWW-osoitteesta \href{http://latex-beamer.sourceforge.net/}{http://latex-beamer.sourceforge.net/} %%% Local Variables: %%% mode: latex %%% TeX-master: "lyhyt2e" %%% End: